Media, the New Religion

I've always valued the printed word over the Internet's news feeds. Even in case where the same corporation maintains news feed in the Internet and publishes the printed version. Printed versions has always given the impression of more credibility and exactness. The Internet has always felt more like the sales channel and the printed magazine more like the actual product the company's been selling.

Thanks to my areal magazine, I do not have this misconception anymore. Etelä-Pohjanmaa (Epari) in it's number 49 pointed out to me that if the publisher isn't committed but only to entertainment, it makes no difference what version of it's magazine you are reading. 2010, this year, the magazine claimed that the difference between normal pork meat and organic pork meat is that the organic hasn't been fed with extra vitamins. Of course the company can claim that this wasn't meant to be news; it was just an imaginary interview with pork. But this is not helping, should I value more companies and journalists that get interviews only from their imaginary friends?

Well, you might ask what's the big deal of a little joke? But what concerns me is that in the western parts of Finland there's a lots of people who believe this lobbying of domestic corporates. Here actually lives people who don't know what organic food is or how it differs from regular. I've always thought that journalism's function has been to inform people, not mislead them. Nowadays the media corporates seem like the substitutes of religions. They choose sides, truths and adapt their news fitting the frame chosen as if competing of certain type of people. Thus forgetting the role of informant and becoming more like the supporters of chosen attitudes. Thanks to Ilkka Yhtymä, I no longer have the respect for the printed word either.

Miksi painettu sana ei paina?

Internetin suuresta informaatiovirrasta huolimatta olen aina kuitenkin pitänyt sanomalehteä ja painettua sanaa hiukan painavampana kuin Internetin palstoja. Näin siis myös lehtitalojen itsensä osalta. Jostain syystä sanomalehti on ollut aina vähän uskottavampi kuin kyseisen lehden verkkosivut. En tiedä onko se johtunut siitä, että Internetiin on suhtautunut vähän kuin myyntikanavana ja sitä lopputuotetta - itse lehteä - on arvostanut enemmän. Tämä saattaa olla vain tunne, mutta jotenkin painetut lehdet ovat olleet myös paljon asiallisempia ja uskottavampia uutisoinnissaan.

Usko painettuun sanaan osaltani mureni kuitenkin lukiessani Etelä-Pohjanmaa -lehden (Epari) numeroa 49. Vuonna 2010 (huom!) kyseinen lehti "joulupossu-haastattelussaan" kertoo miten luomusian ja tavallisen sian ero on se, että luomusika ei saa ylimääräistä rautaa tai vitamiineja. Esimerkiksi Helsingissä luettuna juttuhan olisi selkeästi vitsi. Ikävä kyllä Lapualla tämä herättää lähinnä epätoivoa, sillä monesti törmää vielä kadulla ihmisiin, joilla on ihan sama kuva luomusta. Tietysti toimittaja voi tässä kohtaa vedota siihen, että kyseessä oli fiktiivinen haastattelu porsaan kanssa, mutta toimittaja, joka ei saa haastatteluja kuin mielikuvitusystäviltään, on ihan turha toimittaja. Tuskin lehtitalo, jolla on varaa palkata vain tällaisia toimittajia, on kovin kummoinen sekään.

Medioilla on suuri painoarvo juuri asenteita ja mielipiteitä ruokkiessaan. Silloin vastuu on jopa suurempi kuin tietoa välitettäessä, sillä faktoista ajatteleva ihminen voi itse rakentaa mielikuvansa. Kun painettu sana on pelkkiä mielipiteitä ja asenteita vailla faktapohjaa, on mielestäni turha kysellä, mihin on mennyt painetun sanan uskottavuus. Mediatalot ovat kuin uskonlahkoja, jotka väsäävät missioita siitä, millaista maailmaa ne haluavat luoda. Samalla unohdetaan median päätehtävä, tiedon jakaminen, ja uhrataan se kilpailun alttarilla tietynlaisista ostajista. Samalla kaikki tieto väritetään tuon mission linssien läpi ja tiedon jakamisen sijaan, kannatetaan vain valittuja asenteita ja totuuksia.

Kiitos Ilkka-Yhtymälle, nyt ovat omatkin silmät auenneet.

Marin maanpuolustuskurssi oli ihan tyhmä

Luin surullisena Vihreästä langasta (3.12.2010) Mari Puoskarin kirvoituksia valtakunnalliselta maanpuolustuskurssilta. Olin ehkä hiukan vaivautunut, sillä kirjoitus oli täynnä provokatiivisia väitteitä ja mielikuvia, miten meillä rammat palomiehet juoksevat tuleen ylikorkeiden puolustusmäärärahojen takia tai miten itsenäisyytemme turvan vuoksi meillä on aivan käsittämätön kestävyysvaje. Tulin surulliseksi tosiaan siitä, että taas on joku pakotettu tekemään jotain, mitä hän ei missään nimessä halua. Mustavalkoisen, asenteellisen ja osin kapinahenkisen kirjoituksen takaa paljastuu kyllä lukijalle suuri ahdistus.

Suhtaudun itse hyvin krittisesti ylipäätään aseenkäyttöön. En hyväksy Suomen osallistumista sisällissotiin Afganistanissa, enkä aseellisia rauhaanpakottamismenetelmiä tai Somalian rannikolla tapahtuvaa siviilien ampumista. Mutta maanpuolustus on mielestäni selvä jokaisen kansalaisen vastuu ja velvollisuus. Eikä se vaadi kaikilta elokuvamaisia taistelusuorituksia; etenkin kriisiajan yhteiskunnassa on paikka ja tarve jokaiselle kykyjensä ja taitojensa mukaan. En myöskään pidä ajatuksesta, jossa itselle tärkeiden etujen, vapauksien ja kodin puolustaminen annetaan sekin jonkun "viranomaisen" hoitoon. Vihreidenkin usein peräänkuuluttama yhteisvastuullisuus vedetään palkka-armeijamallissa vessasta alas. Minulle on tärkeää ajatus, jossa jokainen täällä oleva kansalainen on valmis puolustamaan maamme etuja ja vapauksia omien etujensa kustannuksella.

Jos koko homma jää ammattiarmeijan varaan, tulee työvoimapolitiikasta osa puolustuksemme kulmakiveä. Kun pitkäaikaistyöttömistä, koulunsa kesken jättäneistä ja maahanmuuttajista pääasiassa koottu armeijamme alkaa puolustamaan minulle perustuslaissa tärkeitä arvoja, etsisin ehkä jonkin toisen maan. Sanomattakin selvää on, että mitään yleisöryntäystä palkka-armeijaan ei tule. Palkkataso on ihan varmasti sellainen, että missä tahansa muualla tienaat paremmin ja saat lisäksi vielä kaikilla muilla olevan laajemman henkilökohtaisen vapauden. Sotilaan ammatti ei ole romanttinen kuin elokuvissa, todellisuus ajaa kyllä monet etsimään helpompaa tapaa elää. Enkä ihmettele - itsestäni ei sellaiseen työhön varmasti olisi, mitä se jo nyt on nykyiselläkin kantahenkilökunnallamme. Myös moraalikysymyksiä ja julkisen vallan käyttöön liityviä epäselvyyksiä tulee enemmän vastaan palkka-armeijamallissa.

Marin ajatuksiin oli kyllä helppo samaistua. Oma kurssini kesti noin 11 kuukautta ja siellä oli aika usein myös tosi tyhmää. Joskus jopa niin tyhmää, että oli ihan pakko vähän kapinoida ja niskuroida, mutta eipä sitä aina silloin muutenkaan oman etunsa päälle ymmärtänyt. "Kurssi" jatkuu kuitenkin osaltani edelleen vapaaehtoisessa maanpuolustustyössä, mutta ilman sen suurempia tunteita se on se panos, jonka osaan ehkä parhaiten tarjolla olevista vaihtoehdoista yhteiskuntamme turvallisuuden eteen tuoda.

...mieleen tuli lopuksi Mari ja kantahenkilökuntaan kuuluvat kurssin vetäjät. Näin edessäni kohtauksen perjantai-iltaisesta keskustelusta vanhempien ja teinityttönsä välillä siitä, miten kaikki vanhempien kotiintuloajat ja pukeutumissäännöt ja mielipiteet alkoholista ovat vaan niin passé. Jutusta tuli kertaheitolla hauska.

- Kirjoittaja on sekä vihreä, että melko usein vihreät päällä

Finnish neutrality a deceit?

When I was kid I was told that Finland is neutral country and does not have military nor political alignment of any sorts. Later on I noticed this was a pure lie. With all the treaties and contracts we had towards east, it was obvious that we were far away from being neutral.

Nowadays it's different. We've paid our war debts and we've had a change to strengthten the ties to a western world. Then again there was a talk about neutrality and independency. Especially when talks about peacekeepers were in topics. Martti Ahtisaari's Nobel prize and his work in CMI has inspired a lot of finnish people. Now we're having a talks about Finland's role as a negotiator and mediator in the whole world. I think it's a fine idea, but there's one problem. Our neutrality is still a lie.

We're supporting certain political movements in Afghanistan with guns. We're interfering their internal politics in most brutal and direct ways. Do you think a negotiator like this would be respected? While we go on continuing the long western tradition of crusades securing our economical interests. We have a lot to learn about mediating, respect and neutrality.

Seuraavista Suomen vaaleista verinen?

Suomen tasavallan presidentti Tarja Halonen puolusteli Suomen aseellista osallistumista Afganistanin sisäpolitiikkaan Yle Puheella 26.11.2010. Hänen mukaansa meidän on autettava siellä hädässä olevia ystäviämme. Afganistanin suurin ongelma on pääasiassa kriisi, jonka me länsimaat olemme aiheuttaneet valitsemalla sen maan asukkaiden joukosta länsimaihin positiivisimmin suhtautuvat ystävämme ja tukemalla heitä poliittisesti, taloudellisesti ja aseellisesti. Vain ja ainoastaan turvataksemme taloudelliset intressimme sekä varmistaaksemme puolueellisuuspolitiikkamme näkyvyyden. Meillähän on vuosikymmenten puhdistustyö idän vaikutuksesta menossa ja katumusharjoitukset ovat vielä pahasti kesken.

Tällä kommentilla Tarja Halonen - riippumattoman, puolueettoman ja itsenäisen Suomen presidenttinä - siis totesi, etttä on aivan asiallista valita ystävänsä toisen maan kansalaisista ja alkaa tukea heitä aseellisesti ja taloudellisesti. Ehkä jopa ampua joitain heidän vihollisiaan heidän puolestaan? Siitä ei ole hirveän pitkä aika, kun Georgiassa eräs kriisi eskaloitui vähän vastaavan järjestelyn seurauksena ja silloin keskustelu meillä oli hiukan erilaista. Kriisi osoitti myös sen, että puolustusmäärärahamme pitäisi sijoittaa jonnekin muualle kuin Afganistanin öljystä taistelemiseen.

Onko tässä taustalla se, että jotkut Suomessa jo nyt saavat taloudellista ja poliittista tukea maan rajojen ulkopuolelta? Eikö tätä voi julkisesti tuomita, koska tietää itse olevansa sen jälkeen syytettynä? Vai onko kyseessä vain se, että meillä on niin kova paine miellyttää länsimaita pitkän itähistoriamme jälkeen, että emme voi rehellisesti puhua asioista niinkuin ne ovat? Onko Suomen seuraavat vaalit sellaiset, joissa itse asiassa valitaan puolia maailmanpolitiikassa? Ja ketkä kaikki niihin vaaleihin osallistuvat? Millä aseilla?
Jorma Ollila, maabrändityöryhmän johtohahmo, totesi Suomella olevan erityisen hyvät edellytykset maailman kriisien ja ongelmien ratkaisussa. Tarkoittikohan Ollila työtämme Afganistanissa ja Somalian rannikolla? Puolueettoman välittäjän brändiämme olemme ainakin tuhoamassa perusteellisesti.

Yksityistämisen älyttömyys

Tiettyjä tukitoimia ja tehtäviä on viisainta ostaa markkinoilta, mutta en jaksa vieläkään uskoa, että terveydenhuollon tai koulutuksen kokonaisyksityistäminen olisi missään mielessä järkevää. Eräs mieltäni aina vaivannut ongelma liittyy George Lakoffin Political Mind -kirjassa esiin otettuun yhtälöön.

Kun tavallisessa markkinassa toimivan yrityksen ansaintalogiikka perustuu sille, että mitä enemmän tuotetta myydään, sen suurempi on voitto. Terveydenhuollon ja koulutuksen nykymarkkinassa yhtälö taas toimii siten, että mitä enemmän tuotetta myydään, sen suurempi on tappio.

Terveydenhuollon ja koulutuksen osalta ei ole vielä selkeää vaikuttavuustutkimusta olemassa, joten ansaintalogiikka menee niin, että mitä enemmän terveydenhuollon palveluita tai koulutusta tarvitaan, sen kalliimmaksi se ostajalle (valtio) tulee. Kaikkea mitataan kuitenkin vielä työn määrällä. Lisäksi välikäsien on saatava kakusta oma siivunsa. Niinpä yksityistäminen tekee kaikesta yksinkertaisesti kalliimpaa ja loppujen lopuksi päädymme aina tilanteeseen, jossa kustannukset nousevat. Sitten kun (taas) on taloudellisen laskukauden aika, on säästöjä saatava aikaan. Ne saadaan sillä, että valtio ostaa palveluita vähemmän, tai pysyäkseen markkinoilla, yksityistävä yritys tekee voiton sillä, mitä se jättää tuottamatta. Kansalaisen kannalta lopputulos on se, että hän jää ilman hoitoa ja koulutusta.

Tämän voi varmasti allekirjoittaa jokainen, joka on joutunut elämänsä aikana hakemaan esimerkiksi tapaturmaeläkettä. Vakuutusyhtiön lääkäreiden päätehtävä on yrittää kiistää tapaturman vaikutus työkyvyttömyyteen ja varmistaa vakuutusyhtiön voitto.

Ennen kuin meillä on olemassa todelliset vaikuttavuuteen perustuvat mittausjärjestelmät, johon yksityisen yrityksen palkkiot voidaan sitoa, on tätä turha edes miettiä. Silloinkin on toki pidetävä huoli siitä, että tavoitteena ei ole "sydän- ja verisuonitautien väheneminen" sillä väheneehän ne, kun lihansyönti kielletään lailla. Eri asia on, oliko se haluttu osatavoite...

Unnecessary deaths and diseases

Fortune wrote about Colony Collapse Disorder (CCD) a month ago, strange phenomenon that has caused massive bee-deaths all over the world. The cause for this phenomenon is still a mystery, but few things caught my eye in the article. First there is a theory about virus/fungus combination that kills the bees. Dr. Jennifer Sass points out that we also have to ask what is behind the epidemic. What weakens the bees so that the are left vulnerable to virus/fungus combination? Secondly the beekeeper Chris Charles described how his bees has been acting as if they were drunk. They were just hanging outside the hive and couldn't work anymore.

One theory is that pesticides are behind these problems. There's also been notes, studies and books of chemical's effects on health of humans. For example Marla Cone's Silent Snow: The Slow Poisoning of the Arctic. Chemicals has also been blamed of allergies, respiratory infections and even of ADHD and similiar attention disorders all over the world. Whatever the case is, there's one similiarity with bees' CCD and people today.

People are sick very often today. There's around 2-3 flu epidemics per year in Finland plus all stomach bugs. I remember my family living years without a single flu, but nowadays you can't live a year without. There's also this strange change in our behaviour. Today's people are less willing to aim high and strive hard for their goals. We give up easily and wait for government, corporates or just someone else to solve our problems. As if we'd lack personal power. We don't want to hear the negative stories anymore - entertainment and fast fullfilment of our needs are more important than the fact how they've been produced. We have attention disorders and allergies more than ever even though we have the best medical care and highest level of scientific knowledge available.

Well, not everything can be blamed on chemicals, but we've have enough of PCB's and DDT's. We could survive with less of them. What makes us the people lacking the power to take a stand for cleaner environment? What makes us like slaves, taking everything we're given even though it's dangerous to our health? What makes us just believe the "scientific studies", paid by the corporates whose interests are only in money we have, not in the wellbeing of ours?

Aselain kanssa loppu hyvin kaikki hyvin

Luin juuri Reserviläisen (7/2010) yhteenvedon uuden aselain tuomista muutoksista ja näin jälkeenpäin vähän ihmetyttää, mistä kohu oikein syntyi. Muutosten perusteella luvan hankkimisen ikäraja nousee, harrastuneisuudesta vaaditaan näyttöä ja käsiaseluvan hakijan on osoitettava vielä soveltuvuustestillä luvan oikeutus. Lisäksi lääkintähenkilöstölle tulee velvollisuus ilmoittaa potilastietojen ja tapaamisen perusteella havaitsemansa sopimaton henkilö viranomaisille ja luvan voimassaoloaikaa ei enää saa aluksi suoraan toistaiseksi voimassaolevana, vaan määräaikaisena 5 vuodeksi.

Erinomaisia muutoksia. Etenkin käsiaseiden tiukennetut vaatimukset ovat erittäin hyviä ja perusteltuja - metsästystä kun ei juuri käsiaseilla Suomessa saa muutenkaan harjoittaa. Ilmoitusvelvollisuus on mielestäni taas jo ihan kansalaisvelvollisuus, jos lupaprosessissa joku huomaa hakijan sopimattomaksi aseen haltijaksi. Harrastuneisuusvaatimus taas on aina ollut jollain tapaa mukana ja jo aikanaan, kun itse ensimmäistä lupaa hankin, se oli käytäntö. Enkä minä sitä mitenkään yksilönvapautta rajoittavana silloinkaan kokenut. Mitäpä minä virvelilläkään tekisin, ellen kalasta.

Ikärajojen nousu on erittäin hyvä asia. Onhan tieteellisestikin jo usein todettu epäherkistäminen, eli tappamiseen totuttaminen ollut aina suuri ongelma, joka näkyy mm. väkivaltatilastoissa. Esimerkiksi Jari Tiilikka totesi kirjassaan Kaupunkitaistelija 1 videopelien ja elokuvien väkivallan toimivan vain sotateollisuuden hyväksi tavallistaessaan tappamisen lasten ja nuorten keskuudessa. Tämän päivän sivistysvaltion tehtävä ei enää voi olla tappamiseen, tai kauniimmin sanottuna, sotaan kouluttaminen. Kyllähän ensin on opittava yhteiskunnassa monta muuta asiaa vastuunakantamisesta ja yhteiskuntakelpoisuudesta, ennenkuin on aika opetella se elämän nurja puoli. Toivon tietenkin, että sitä ei tarvitsisi koskaan opetella, mutta kun vastuuntunto ja ihmisarvot ovat ensin kohdallaan, on nuorelle aika vasta sitten puhua muusta.

Hyviä muutoksia ja ehdottomasti parempaan. Vaikka näillä ei koulusurmia tai muutakaan väkivaltarikollisuutta täysin estetä, niin ainakin yhä harvempi kasvaa tappamisen ja aseiden parissa. Se on ehdottomasti hyvä askel taas kohti lujempaa ja kestävämpää sivistysvaltiota.

Religion vs. literaligion

Lately I've been wondering a lot of motives behind the belief to literal printed word. This began with the "gay-discussion" in Finland and it's relation to religion. One after an other there's been marching on stage an seemingly endless line of people who read the bible literally.

After all, we all know the holy texts are printed and written by man. Even the contents has been voted for centuries in a different convents and meetings. I mean the words doesn't magically burn on paper as a result of divine mass performed on full moon nights. Voting of contents is not even a near to a divine method to me. I could argue about the law of our country to be of a divine source based on that statement.

For me the divinity has always been in the content that is studied through religion's structures and interpretation through the framework the content is presented - whether it be geographical or question of time the religion is born. Also the symbolic structures presented help to interpret the real message which is to me usually a lot more than the words itself. I mean word God consists of letter g, o and d and there is no grammatic rule to write g in capital if those three words just occur one after the other in certain order. The capital use of word comes from the deeper meaning behind the word.

I do not know what need it fills to follow the literal meaning which usually also includes taking the sentences out of their context. I do not understand what personal need it fills to try to fill the literal teachings of human written texts. I guess here's a lot of contemplation to be done by me.

Pikakurssi ihmisten (harhaan)johtamiseen - Quick steps to (mis)lead people

Briefly in english below...

Luin mielenkiintoisen teorian taikurien ja silmänkääntäjien käyttämän loitsusanan Acracadabra alkuperästä. Muutamissa kirjoissa asia on esitetty siten, että sanan alkuperä on lausahduksessa, joka kääntyy englanniksi kutakuinkin "I create as I speak". Eli hyvin vapaasti käännettynä "Luon sanoillani". Oli alkuperäteoria totta tai ei, niin tuo alkuperäksi väitetty lausahdus on kyllä hyvin totta. Ja siitä on esimerkkejä hyvin paljon psykologiasta politiikkaan nyky-yhteiskunnassamme.

Tämä jäi mieleen etenkin viimeisimmän kirjoitukseni vuoksi. Tämän päivän informaatioviidakko sisältää hyvin paljon luotuja illuusioita, joihin ihmiset alkavat uskomaan vain kuulleessaan ne tai lukiessaan niistä jossain. Mitään varsinaista informatiotulvaa meillä ei ole vieläkään, meillä on vain käsillämme enemmän erilaisia tulkintoja samoista asioista, jotka ovat olleet aina ihmiselle tärkeitä. Kun joku julkisuudessa sanoo, että "Timo Soinilla on suuri kannatus koska hän on älykäs" se varmasti kasvaa vain sillä, että joku varmasti uskoo henkilön olevan erittäin suosittu ja älykäs ja että näistä positiivisista asioista pääsee jotenkin osalliseksi liitymällä hänen edustamaansa asiaan. Toinen esimerkki vaikkapa psykologiasta, jossa puhutaan itseään toteuttavasta ennustuksesta. Kärjistetysti tämä toimii siten, että jos esimerkiksi opettaja haukkuu lapsen tyhmäksi, lapsi kokee kolauksen itsetunnossaan ja todennäköisesti uskoo auktoriteetin sanat. Hän ei tulevaisuudessa voi enää nauttiakaan opiskelusta, koska on mielestään tyhmä ja alkaa käyttäytymään kuin "tyhmiltä" odotetaan. Kolmantena esimerkkinä vaikkapa jätevesiasetus, josta nyt tappelevat myös ihmiset, jotka elävät taajamissa viemärien äärellä. Kun sanotaan, että asia on merkittävä, on yht'äkkiä kaikkien muodostettava kanta siitä, vaikkea asia heille kuuluisikaan. Ja vaikka asia kokonaisuuden huomioon ottaen ei ole edes yhteiskuntamme tärkeimpiin lukeutuvia. Neljänneksi tänään radiosta kuultu vanha väite, että on edullisempaa tukea kehitysmaiden asukkaita maassaan kuin tarjota heille paremmat elinolot muualla. Tässäkin unohtuu tietenkin se, että se ei enää olisi edullisempaa, jos sillä halutaan edes vähän vaikutusta yksilön asemaan.

Koko maailmamme on täynnä illuusioita, puolitotuuksia, väriteltyjä faktoja ja usein näihin keskusteluihin mukaan lähteminen on juuri se kaikkein halutuin, mutta tarpeettomin asia. Ihmisten on vaikea erottaa enää mikä todella on tärkeää, kun kaikki energia kulutetaan väittelyihin asioista, joilla ei ole yhteiskuntamme hyvinvoinnin kannalta mitään merkitystä. Tällaisella on myös valtaapitävien helppo ohjata suuria massoja. Valtahan ei edellytä älyä, kuten tämän päivän poliitikkoja seuraamalla voi huomata. Nykyään mediassa toimiminenkaan ei enää edellytä älykkyytä eikä minkäänlaista kriittiyyttä. Monet käyttävät hyväkseen tätä illuusioiden luomista sanoilla sekä Oliver Wendell Holmesin viisautta:

"Väittely tuo viisaat ja typerykset samalle tasolle - ja typerykset tietävät sen."

Kuka tahansa meistä voi luoda totuuksia ja johtaa ihmisiä sitä kautta. Ei tarvitse olla vakuuttavakaan, kunhan yleisö on oikea - tai sitä ylipäätään on. Ja mitä kritiikkittömämpää on yleisö, sen varmemmin kykenet luomaan todellisuuden vain sanoillasi. Ja kun ne uskotaan, niistä myös tulee totta ajan myötä. On siis hyvin tärkeää miettiä sitä, mikä on todella tärkeää itselle ja muille sen sijaan, että uppoutuu meille syötettyihin mielipidevaihtoehtoihin ja ruokkii ehkä juuri niitä virtoja, joita sisimmässään ei kannata. Sen vuoksi on erittäin hyvä, että on olemassa ihmisiä, kuten sinä; älykäs, kriittinen, pohdiskeleva ja perusteluja vaativa. Noilla avuilla pysyy ylensä selvillä siitä, kuka minä olen ja kenen asialla olen.

---

In English:

I read an interesting story about the origins of the word "Acracadabra". According to few writers it's origins are in words that translate as "I create as I speak". Don't know about the etymology theory, but the translation itself is very true and you see it happen every day in politics, psychology and everywhere else in our lives. This also relates very tightly to my last blog about knowing oneself and knowing what is important to oneself.

Today the media feeds us tons of illusions, half-truths and opinions which are usually marketed "as is" to us. Without any rationale. Once we believe these things, we also start to act as if they were true. For example politicians use this a lot. And once we believe their truth, its more likely that we vote the woman or man who is "more right" than the others. Very few of us asks the reasoning behind the statements and even less of us are capable in maintaining neutrality even if they know, the statemnets do not have any grounds to be true. Debate in media is also very compelling. We are presented unimportant and useless facts to argue of. Sometimes this seems like deliberately steering the focus out of the important things. For example media does this when they have no knowledge of what they are publishing and politicians use this when they don't know a thing about what they were asked an opinion for. Creating a debate of extremities, dualistic black-and-white -argumentation, eases the pressure to be intelligent, to know the subject you speak of. As Oliver Wendell Holmes said:

"Controversy equalizes fools and wise men - and the fools know it."

So anyone of us can lead people. Anyone of us can create illusions by stating them aloud and waiting for them to manifest. Once enough people believe what you said, it will be the truth in time. If you just work with your audience, instead of the subject, you'll get the results. This is why you also have to be very careful in what you say for you might create something you didn't want to. It is also very important to study and to get familiar with yourself. To learn to see behind the illusions and avoid supporting something you really deep within yourself wouldn't want to stand for. That is why it is very good to have people like you: Intelligent, considering, critical and patiently searching for reasoning behind the arguments. That way we learn best who we really are and what do we stand for.

What's important?

Today's society and it's structures are distracting people to see to the most important of all things. It's almost as if someone had planned this all to prevent the people from seeing to the core of things. We have pre-thought patterns we need to assimilate to our thinking and ladders we need to climb in order to be a full member of our societies. We have a media flow that is so enormous it's reverted into argue of extremities instead of understanding the core of discussion. We need to discuss of "blacks" and "whites" of everything media feeds us. As if it would be too hard to understand everything that's going on in today's society. Everything is just about right or wrong, the opposite ends, instead of really talking about the subject. However, I do trust the people in here - maybe this way it is easier for the media to sell their publications at the moment, but I trust this is not a long-lasting road.

Instead of jumping from subject to subject, taking a stand here and forming and black/white opinion there, there's one way that takes a man beyond this all. It is turning the gaze inside instead of outside. These structures, this ecstatic and compelling whirl of today's world has an option. Once we turn our focus inside ourselves, we start to make different kind of notices of our environment. One of the first questions is "What really matters to me?". And at first it causes a lot of anxiety and anguish. Everything seems to be wrong and everything seems so uncontrollable. But it is a good start. With that notification one starts to see through the veil of information flow. One starts to see to the core of things instead of just the extremities you are fed. But it is important to hold on to that question. What is really important?

Once you turn the focus into yourself, you also start to make notes of your own behavior. Why am I doing this? Why I think like this? Do I like this or not? One starts to familiarize oneself with the very being that makes us individuals. We are told today that too much individualism is bad and to be interested of oneself more than of other people is not accepted. That is bunch of crap. Once you start getting to know yourself, you also start to understand other people better. When you constantly ask questions about yourself, you also start to watch other people more carefully. First because you need a mirror to understand yourself but the interest is genuine, not abusive. And you also start to respect other people more because now you do know how hard it is to live free, without the boundaries and limits of pre-thought world. With that one usually develops greater empathy too.

You gain empathy, you gain understanding, you gain the ability to see through veil of distracting details, you begin to understand yourself and other people. And you gain freedom. Then, one day, you will be able to answer the question: "What do I really want?" And when you answer, you know the answer is genuine, because now you know yourself. Then you know, what really is important.

Kirkollisvaalien avoimuudesta ja vaalikoneesta

Olen jo pitkän aikaa lataillut kirkollisvaalien vaalikoneen sivuja ja odotellut seurakuntani (Lapuan tuomiokirkkoseurakunta) ehdokkaiden ilmestymistä sinne. Vapaat esittelyt olen ehdokkaista lukenut, mutta pettymyksekseni vain muutama heistä on avannut keskeiset kantansa tarpeeksi kattavasti, että henkilökohtaisesti heitä tuntematta voisin valinnan tehdä. Suurimman osan kannat ovat erittäin yleisiä tai ne on kerrottu niin laveasti, että niistä on vaikea päätellä mitään.

Heli Karhumäki vastasi seurakunnan työntekijöiden ja muutaman vaaliasiamiehen puolesta paikallislehdessä (Lapuan Sanomat, 2.11.2010), miksi he päätyivät ratkaisuun, ettei vaalikonetta käytetä. Kysymykset kuten "Haluatko nostaa, laskea vai pitää samana kirkollisveron?" ja "Onko raamattu sinulle erehtymätöntä Jumalan sanaa, vertauskuvallista tekstiä vai hyviä elämänohjeita?" ovat liian vaikeita vastattavaksi. Olen samaa mieltä näiden seurakunnan työntekijöiden ja parin vaaliasiamiehen kanssa siitä, että monivalintakysymys on hankala, jos sitä halutaan tulkita kirjaimellisesti. Jokainen joutuu vastata kuitenkin näihin kysymyksiin itse hakiessaan vaalikoneelta tulosta, ja viimeistään siinä vaiheessa vaalikoneen käyttäjäkin ymmärtää, että kyse on siitä, mikä vastauksista on lähinnä oikeaa - ei siitä, että valinta olisi ehdoton totuus.

Vapaat esittelyt olivat erinomainen idea. Se johti kuitenkin omalla kohdallani tilanteeseen, jossa on edelleen muutama ehdokas jäljellä, joiden kesken valinta pitäisi tehdä. Kukaan heistä ei ole ottanut haluamallani tavalla kantaa kysymyksiin, jotka ovat minulle tärkeitä. Nuo esimerkinkin kysymykset (monien muidenkin vaalikoneen kysymysten lisäksi) ovat kuitenkin minulle henkilökohtaisesti tärkeitä ja vain muutama ehdokkaista on ottanut kantaa niihin esittelyissään. Vaihtoehdoksi siis jää alkaa soittelemaan ehdokkaita läpi? Minulla ei varmankaan siihen aika riitä ja epäilen, etteivät ehdokkaatkaan siitä ehkä pitäisi. Nyt sain siis rivien välistä ymmärtää, että ehkä minun ääntäni ei tarvita, ellen tarpeeksi henkilökohtaisesti ole valmis panostamaan omaehtoiseen salapoliisityöhön. Vai onko niin, että ei ehkä olisi kaikkien etu, jos näistä mielipiteistä ja kannoista puhuttaisiin julkisesti?

Kun vaalikone ei minunkaan mielestäni ole ainut oikea ratkaisu, vaan lisätietojen tekemistä varten tehty automatiikka, on selvää ettei se voi olla täydellinen. Niiltä osin kun se ei ole, olisi hedelmällisempää osallistua sen kehittämiseen kuin kieltäytyä sen käytöstä. Jotenkin seurakuntalaisia olisi seurakuntien työhön ja uskosta keskusteluun osallistettava. Seurakuntalaisiahan varten kirkko on olemassa, eikä vain seurakunnan työntekijöitä varten? Vai tehdäänkö valinta juuri siksi niin vaikeaksi, että kirkossa on liikaa jäseniä joiden osallistumisprosenttiin ei olla tyytyväisiä työntekijöiden keskuudessa?

Muistan raamatusta lauseen joka alkaa "Menkää ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni...". Se ei kuulunut "Istukaa ja odottakaa, että kansat tulevat luoksenne...". Itse en tarvitsisi yhtään vaikeusastetta lisää osallistua kirkolliseen toimintaan. Se on tämän päivän yhteiskunnan paineiden keskellä jo nyt tarpeeksi vaikeaa. Itse koen tärkeäksi mihin panostukseni esimerkiksi verojen muodossa käytetään ja pidän edustajien vaalia ehkä tärkeimpänä vaikutusmahdollisuutena. Mieluummin ottaisin vastaan liikaa informaatiota kuin liian vähän. Nyt jään epätietoisena pohtimaan ratkaisuani, koska kaikki minua kiinostava tieto ei ole saatavillani. Ehkä se äänestämättä jättäminen ja omien panostusten henkilökohtainen kontrollointi olisi sittenkin se paras vaihtoehto?

Does "saving the world" really demand anything?

In today's discussion environmentalists and green party members are often seen as people who are restraining and limiting citizens' personal freedom and freedom of choice. This is exactly how the opposing groups or rival parties do want to present us. And it is very easy. You just have to ask "Do you wan to forbid nuclear power/private motoring/meat production/etc?" When the answer is yes, there's an individual who's working against our free will. Yes, our. Mine too.

My family hasn't dropped the meat eating to minimum, the use of private cars to a situations only when necessary and to save electricity where ever we can because someone told us to. We don't eat organic food because someone forbade the use of pesticides and fertilizers in the food we eat. We do those things because of the desire to breathe healthy air, to eat clean food and to preserve the healthy environment for the future generations. And I am actually getting something in here - not losing. 

It's always fun when people see me ordering meat or buying some far imported fruits and ask me that "Hey, I thought you were green?" Yes, I am, but do I look like a monk? If I'd believe the extreme asceticism would be the only choice, I'd be in a monastery. After all, I do have the freedom of choice. But the question presented to me is somehow twisted and the questioner reveals he hasn't given a thought to subject itself. The questioner has bought the image of ascetic hippies and grumpy, precocious, "know-it-all" teens without ever thinking that between black and white is a lot of grey. The question also makes me worried every time I hear it. It's because the individual who makes the question. Does he feel separated from nature? Does he think he's alone in this universe? Hasn't she ever had the possibility to feel the connectedness of everything? That makes me sad.  

I don't have to make sacrifices for nature. I just make the choices I came to see as right ones after a long thinking and studying. I'm getting something good done and I still do have the freedom to choose whatever I wish to. I don't want to put limits to anyone's life. I just hope we could win with the gray before we're really facing the black. There isn't a lot of white on this subject anymore and I hope to avoid the obligatory asceticism.

...of voting age

Talks about lowered age limit on voting are again quite common. I’m not sure whether I’m against this or not, but there are two things that worries me. Keep in mind that even though I use stereotypes, it doesn’t necessarily mean that all people would act according to them or that the stereotypes that I’m talking about, would even vote. And of course, many of our young people are clever and they do recognize these things in themselves and hopefully don’t do decisions where they cannot evaluate things at hand.

16 year old people tend to be very egoistic and self-centered. Some of this is of course due to the lack of life experience, but that’s not all. Very much is because of the normal human development and process that will get us to adulthood. That process happens within ourselves and it will automatically steer the perception towards ourselves, inside us. Much of the changes are all the time reflected from other people, but the perception is on positioning oneself as a member of society. Towards self – own physical and mental attributes – not towards others as one might quickly think. Others work only as a mirror. This all turns the eyes on and inside oneself at very delicate moment of life, when the identity is just forming. Young people can be very preservative and conservative even though this usually is because of different reasons than the older people. Older people tend to think more of aspects that maintain community because the own identity has already formed.

Second thing is the short-sightedness. In most of the situations young people are looking for quick fulfillment. Most of the things should happen now, preferably very soon. Patience is the virtue that even I, at the age of 30, don’t have enough yet. This is the thing that can be used when trying to effect on young people’s opinions. Adults do know that good things come to those who wait. Revolution after revolution is not a way to build up a solid, tight and healthy society. But this short-sightedness would affect so that adults could mislead young people into something that they eventually don’t want.

When I was in the age of 16 – and many years later – I did recognize these things within me. But never in the world I was able to do the judgments I’m capable today. I’m not even near to perfect now, but I do know that much, that the world I would’ve built when I was 16, would’ve been quite a utopia. Not just a dream, but pure utopia with its dreamlike, but also nightmarish components.

I’m not telling that the youth shouldn’t be listened. They should. And they should be taken into decision making processes to learn about our society. But I could'nt carry the responsibility of my decisions today that were made at the time I had just a little understanding of the world. To listen and to take into account is totally different thing compared to demanding decisions. Young people voting would fit on something that has no direct effect on anyone’s wellbeing or human rights, but on political decision making, I cannot recommend.

The problem of religious discussion

When we talk about religions and their origins, we sometimes get stuck with meaningless points and details that has only minor meaning compared to the big picture. And I mean with all religions. Our vision gets sometimes blurred of all the information and opinions and we easily wander off the topic we really were talking about.

Especially in discussions of religions' origins we usually get astray. Imagine the discussion about believing in Jesus. If the Jesus was a real person or not. If we have to prove he was real (or just a tale) we end up on the path of endless arguments, pro and against. But is it really important? Does it actually matter at all? If he was a real person, fine. He was a good example of a certain way of life with mercy, forgiveness and humility. If he was just a tale, it means that many people in this world has thought it'd be valuable and important, to learn the teachings they talk about. I think both are as real as it can be. The story - real or not - is a living example of the concept he was teaching. Regardless if he ever walked the face of the earth, he lives in our minds and he is very real part of our history, as an archetype of the teachings of Christianity.

Behind the stories are the concepts and teachings that we try to describe. When we tell a tale, we give it life. And very often the story itself nor the facts of it are not the pointnbut the things that are described with the help of the story. And once the concept is presented through a tale, it is not important what the scientific facts were, but the spirit that has been given life through a story. And that spirit is very real and living thing.

When I ask a person about his beliefs, I should try to remember this. If I'm just blinded by the facts, I am unable to see the most important point. And to see the spirit of the story, is more important than to argue about all the relating, but eventually irrelevant "facts". This can be helpful to remember, when it's hard to find back to the path you chose - whatever the path or religion is that You are on. 

Kirkko ja valtio - yhdessä vai erikseen? - About church-state relation

...briefly in english below...

Miksi tämä nykyinen "homokeskustelu" on niin kiivasta kuin se on? Onko eräs syy siihen se, että asia koskee ikäänkuin kaikkia, vaikka todellisuudessa keskustelua käy pari ryhmää? Tarkoitan sitä, että Suomessa evankelis-luterialisella kirkolla on erityisasema muihin uskontoihin nähden jo valtion kansalaisuuden kautta. Keskustelu on ikäänkuin kaikkien asia, vaikka itse aihe - seksuaalivähemmistöjen oikeudet kirkossa - ei ole edes kysymys monellekaan 2010 -lukua elävälle. Monet suomalaisista on myös kasvatettu luterialiseen uskoon, ja vaikka itse uskonto ei mitenkään manifestoituisi omassa elämässä, on vähän kuin velvollisuus muodostaa mielipide. Koska ellet muodosta, et ehkä täytä kaikkia odotuksia, mitä sinuun suomalaisena kohdistuu. valtion kansalaisuus asettaa ikäänkuin ääneenlausumattomia odotuksia.

Uskontojen tasa-arvoisuuden ja ihmisten tasa-arvoisuuden varmistamiseksi olemme ehkä tulleet siihen pisteeseen, jossa uskonnot olisi syytä erottaa valtiosta. Uskonnollisten ryhmien erityisoikeudet ja toisaalta joidenkin elämänkatsomusten ja uskontojen oikeuksien puuttuminen (esimerkiksi suomalaiset luonnonuskonnot) on epätasa-arvoista. Jos demokratiaan vedoten, enemmistöperiaatteella jaetaan erilaisia oikeuksia, olemme tilanteessa, jossa suurimman moraali on oikeampaa kuin pienemmän ryhmän moraali. Tässä kohtaa olisi ehkä hyvä alkaa varmistumaan siitä, että kansalaisten perusoikeudet eivät ole enemmän tai vähemmän oikeutettuja riippuen siitä, kuuluuko uskonnolliseen enemmistöön vai vähemmistöön. Olemme nyt huomanneet Suomessakin, että Islam ei ole ainut uskonto, jossa on fundamentalistinsa ja ääriliikkeensä.

Kun yritän ajatella tätä kirkon jäsenenä kristillisestä näkökulmasta, tämä on jotenkin selvää. Rakkautta ja keskinäistä kunnioitusta ei voi sopia enemmistöperiaatteella. Todellinen usko armosta ei synny vain opetuksen kautta. Ne on löydyttävä ihmisestä sisältä. Ei kannettu vesi kaivossa pysy, sanotaan. Kun armo on vain opittuja tapoja ja lauseita ilman tunnemerkitystä, miten pitkään joulukirkon jälkeen se on elämässä mukana?

Briefly in English
In Finland there's still tight connection between the main churches (evangelical lutheran and orthodox church) and state. Taxes, school teaching and limited freedom of choosing one's religion are not a good basis for an equal society. If the citizenship puts certain expectations to your religion, is this the nation of equal citizens?

When church has the majority and such a tight connection to state and every citizen's life, does this automatically mean that the ethics, morals and teachings of this religious group are more "right" than the ethics of the smaller group. And what if there's not an official community for one's religion at all? As is the case for example with the old, "native" finnish religions. Where's the respect and equality?

I think it shouldn't be the goal to teach people only to act out the correct steps of love, respect and mercy. Not even from the church's point of view. Those values should be understood, valued and kept within one's heart in everyday life. If we remember them only few hours after the christmas mass I think it's not what we wanted.

Homo, hetero, ydinperhe ja... mistä itse asiassa puhuttiin?

Julkiseen keskusteluun puuttumisessa on aina ongelmansa. Pääasiassa siksi, että luen uutiset, joiden tarjoajiin olen oppinut luottamaan, ystäväpiirini on valikoitunut tietyistä syistä ja symppaan mielelläni kommentteja, jotka omassa sosiaalisessa kontekstissani ovat minulle myönteisiä. Tälläkin uhalla viittaan nyt omasta näkökulmastani havainnoituun homokeskusteluun uutisissa, blogeissa ja facebookissa. Yrittäen muistaa, että se on näkökulma, jonka itse olen aika pitkälle valinnut.

Nyt käytävä keskustelu on mielestäni ohittanut jo ajat sitten sen näkökulman, mikä on itselleni tärkeä. Itselleni henkisyys on jotain muuta kuin pippelien ja pimppien yhteensovittelua, enkä näe mitään järkeä puolen valinnassa tässä asiassa. Luonto tulee kyllä valitsemaan parhaimman vaihtoehdon, niinkuin se aina on tehnyt. Mutta mielestäni ydinasia on suvaitsevaisuus. Toiset puolustavat ydinperhettä kuin se olisi maailman vanhin keksintö. Se on itse asiassa aika uusi. Toiset puolustavat pyhiä kirjoituksia, jotka nekin ovat ihmisen kirjoittamia - eivätkä nyt vielä evoluution mittapuulla kovin vanhoja nekään. Jotkut puolustavat vain tunnetta, jonka aiheuttajaa itsessä ei ole edes käsitelty.

Mutta entä se peruskysymys? Tarvitsemmeko me itse asiassa lisää vihaa? Tarvitsemmeko me lisää syitä käydä toistemme kurkkuun? Ja miksi minä en kykene elämään omaa elämääni, jos naapurissani asuu homo? Itse omistan vielä peilin. Kysymys niille, joilta se on kadonnut - mitä se on minulta pois jos lähimmäiseni tekee toisin? Muuta kuin oma identiteettini tietysti. Mutta jos se oli jo valmiiksi noin heikolla pohjalla, niin pitäisiköhän sitä vähän vielä työstää?

Itse haluan asua valtiossa nimeltä Suomi juuri niiden vapauksien vuoksi, joita se minulle suo. Maksan mielelläni veroni ja tuon mielelläni oman panokseni yhteiskunnalliseen työhön. Myös vapaaehtoispuolella. Enkä halua rajoittaa kenenkään muun samoin ajattelevan elämää mitenkään - riippumatta hänen automerkistään, seksuaalisesta suuntautumisesta tai uskonnostaan. Pohjois-Koreaan en halua, mutta jos haluaa kaikkien uskovan samaan asiaan kuin "minä itse", ehkä sinne vielä otetaan.

Hengen ja materian eroaminen

Kaikissa vanhemmissa, "primitiivisimmissä", uskomuksissa ja maailmankatsomuksissa henki ja materia on erottamatonta. Henkisyydelle ja olevalle maailmalle ei tehdä selviä rajoja ja kaikki vaikuttaa kaikkeen. Kaikki on yhtä. As above, so below.

Meillä on myös tarinoita, jotka ehkä kuvaavat tuota eroa. Kalevalaisen suuren tammen kaataminen tai kristinuskon syntiinlankeemustarinalla on yhtäläisyytensä. Toisessa maailmanpuu - yhteys yliseen ja jumaliin katkeaa. Toisessa käärme syöstään tiedon puusta maahan matelemaan ja yhteys paratiisiin - jumalaan - katkeaa. Sen jälkeen on ihmisen koottava kaikki voimansa kestääkseen vaivat ja sairaudet, joita maan päällä eläminen aiheuttaa.

Kuvaako tuo siirtymistä keräily- ja metsästystaloudesta agraariyhteiskuntaan, jossa ihmisen on koottava kaikki voimansa elättääkseen sen tarvitsemat resurssit? Onko samassa yhteydessä syntynyt tarve suuremmalle itsetietoisuudelle ja voimien keskittämiselle suuremman ihmismäärän vaatimien resurssien tuottamiseen? Onko juuri tuo elämäntavan muutos syynä siihen, että tilaa henkisyydelle ei ole? Tänä päivänä lause "aika on rahaa" jo melko kulunut, mutta kuvaa sitä, että kaiken, mitä me teemme on palveltava selvitymistä. Ja usein se tapahtuu henkisen vapautemme ja henkisen kokemisen kustannuksella. Sillä kun ei ole rahallista arvoa kuin ehkä niille, jotka ovat sitä elämässään koskettaneet.   

Elämän polku

Pitkään on väitelty siitä, onko ihminen geenejä vai sosiaalistamisen tulosta. Jonkinlainen konsensus asiasta on aina vallalla - suhde ehkä aikakausittain ja mielipiteen esittäjittäin vaihtelee. Faktaa on se, että kummastakin voi saada sekä hyviä eväitä elämän polulle, mutta myös esteitä ja hankaluuksia.

Sosiaalistamisen ja opittujen asioiden kanssa on kuitenkin se hyvä puoli, että niiden kanssa voi työskennellä. Miksei tietysti biologistenkin ominaisuuksien kanssa, mutta siitä minä en mitään tiedä. Monta kertaa elämän polulla vastaantulevat asiat ovat tapahtumina hyvin neutraaleja ja voisivat toistua kenelle tahansa, mihin aikaan tahansa. Mikä tekee niistä meille merkityksellisiä, ovat tunteet, joita niihin liitämme. Hyvässä tapauksessa ne ovat niitä hienoja ja voimakkaita muistoja, jotka ovat voimavara, mutta huonossa tapauksessa ne sitovat meitä, meidän energiaamme ja palaavat kummittelemaan silloinkin, kun kuvittelemme uuden elämän jo alkaneen. 

Muistojaan voi kuitenkin työstää ja niihin tunteiden muodossa sidottua energiaa voi käsitellä. Kyse on niinkin yksinkertaisesta asiasta kuin tahdosta. Ihminen tarvitsee usein kuitenkin jonkin rituaalin asioiden merkityksellistämiseksi - muutoksen käynnistämiseksi. Niiden merkityksellistäminen voi tapahtua taiteen, käsitöiden, työn tai minkä tahansa asian kautta. Tärkeintä on konkretisoida ongelma ja sen jälkeen suorittaa haluttu toimenpide asialle. En tarkoita, että pelkkä ripittäytyminen, psykologin terapiaohjelma, paperilapun polttaminen tai solmun leikkaaminen saksilla parantaisi mitään. Idea on siinä, että se on lupa itselle antaa anteeksi ja jatkaa elämää. Kun tahto on ilmaistu, polku kyllä löytyy.

Uskollisuudesta

Ihminen on kautta aikojen kirjoittanut runoja ja kirjoja ehdottomasta uskollisuudesta ja rakkaudesta. Sen vuoksi on pystytetty monumentteja, rakennettu linnoja ja käyty sotia. Sille on sävelletty sinfonioita ja sitä on käsitelty kirjoituksissa, tarinoissa ja uskonnollisissakin konsepteissa läpi ihmisen historian. Ihmisen kaipuu ehdottomaan rehellisyyteen ja uskollisuuteen tuntuu olevan loputon.


Onko kaipuun syynä vain oma kykenemättömyytemme siihen? Vai onko se syyllisyys? Vai haluammeko me edes sitä todella - onko se nostettu vain tavoittelemisen arvoiseksi asiaksi? Oli miten oli, ehdoton luottamus, uskollisuus kuolemaan saakka ja sen rajojen yli, on meidän kaikkien saavutettavissa. Jokaisella meistä on mahdollisuus kokea se. Kuten Konrad Lorenz sanoi:

"Ei ole mitään muuta ehdottoman pysyvää uskollisuutta kuin todella uskollisen koiran."

Tämä kaikki on löydettävissä luonnosta, läheltä meitä. Varmasti siis myös meistä. Onko vain jatkuva pyrkimyksemme nostaa itsemme luonnon yläpuolelle se este, miksemme uskalla tuota kokea? Joutuisimmeko me luopumaan jostain tunnustamalla sen? Vai voittaisimmeko ehkä jotain, mitä emme vaan kykenisi hallitsemaan? Sekö siinä pelottaa?


Itse olen siitä kuitenkin hyvin kiitollinen.

Cancer of society

Societies can be seen as large organisms. When you take a look only at the ideological level and evolution of ideologies, isms, dogmas and theories, it compares pretty well with development of human being. Just like a child grows up, tries to adopt the teachings of history, trying to fit it all into her mind and developing a moral point of view to it all. The same way the societies evolve.  When looking back the development of humankind; the rise and fall of each political system, societies and their structures has left their legacy. No civilization has been in vain, the latter generations has always adopted the teachings of history to be the part or basis of their systems.

As if constantly striving to a common goal, to learn, to evolve and to be something bigger and better. Day after day.

At the cell-level the development seems quite the same. Whole biological organism is constantly working towards maintaining the current stage and to be a little better and a little stronger each day. Sometimes, the cells go mad. Uncontrollable growth, destroying of healthy tissue and eventually killing the organism, sounds like something very familiar. The same way individuals in the societies sometimes lose their temper, go mad, build uncontrollable and unstable structures and start to kill the other individuals. And it's always degenerative. Every war has left us only scars to be healed, a money to be spent on rebuilding and many years of lost development. Sometimes killing the whole society.

And despite the fact that who won the war, the ideologies best for development eventually win - sometimes it just takes generations - or in case of extinction, just years.

Valitse tarkoin, että et äänestä itseäsi töihin!

Lapuan Sanomien jutussa (16.9.2010, Minna Vainionpää) Kiantama Oy:n toimitusjohtaja Vernu Vasunta kertoo, että ulkomaalainen poimija ei päihitä suomalaista marjanpoimijaa. Silti hän kertoo ulkomalaisten keräävän heille 80-90% tulevista marjoista. Anteeksi, nyt en ymmärrä...

Sama ilmiö näkyy muuallakin. Suomalainen ei tee enää töitä, vaan me tarvitsemme jo melko määrän ulkomaalaisia tekemään työmme. Samalla kun Etelä-Pohjanmaalla pitkäaikaistyöttömiä (yli vuoden työttömänä olleita) on parisen tuhatta henkeä. Koko luvun lähennellessä pohjanmaalla 10 000 henkilöä (Yle, elokuu 2010).

Silti marjoista kerätään vain muutama prosentti talteen. Mutta hyvä, että edes joku sen tekee. Tosin kannattaa olla erittäin varovainen tulevissa eduskuntavaaleissa siinä, ketä äänestää. Voi pian äänestää itsensä töihin, jos ulkomaalaisvirta tyrehtyy. Jonkunhan ne on tukia varten verorahat tienattava.

Luontosuhteen loppu - ekoihmisten vouhotusta vai jotain tottakin?

Olen yrittänyt etsiä merkkejä tuosta paljon puhutusta luontosuhteen katkeamisesta. Minulle ei riitä luontosuhteen katkeamisen kriteeriksi vielä se, että eletään kaupungissa. Eikä se, että ruoka ostetaan automarketista. Eikä sekään, että jouluna sisälle ei haluta oikeaa kuusta käytännön syistä. Luontosuhde ei ole mielestäni kieltäytymistä, absolutismia, kurjuutta ja vaivannäköä. Se ei tarkoita sitä, että syksyn sateissa metsässä on oltava sen jonkun ruskan takia vaikka kengät on märkänä ja paleltaa. Luontosuhde edustaa minulle paljon enemmän. Se on myös kokemuksellinen ulottuvuus yhteenkuulumisesta ja vuorovaikutuksesta.

Viime aikoina eräs ilmiö on kuitenkin vaivannut minua melko paljon. Olen seurannut erilaisia koirankasvattajia, hevostenkasvattajia, kissanomistajia ja monia muita jopa eläinhulluiksi itseään tituleeraavia ihmisiä parikymmentä vuotta. Sieltä, niiden ihmisten keskuudesta, joiden pitäisi olla lähimpänä luontoa, olen sen pelottavimman merkin löytänyt. Se liittyy perustason vuorovaikutukseen ja ymmärtämiseen. Eläinten kasvatus, opetus, koulutus ja vuorovaikutus on mennyt hyvin tekniseksi. Melkeinpä mekaaniseksi. Maailma on nykyään täynnä erilaisia kasvatus- ja koulutusmetodeja. Kun uusi trendikirja hevosenkasvatuksesta tai koirankoulutuksesta ilmestyy, on maailma täynnä kursseja ja oppeja tarjoavia profeettoja sekä uusiin trendinimiin vannovia eläinten omistajia. Sen jälkeen tulee se kaikkein hölmöin juttu. Kaikki eläinihmiset kuvittelevat, että heidän koiransa, kissansa ja hevosensakin ovat lukeneet sen saman kirjan!

Eläintä kohdellaan kuin konetta. Kuvitellaan, että on ”ideaalikoira” tai ”hevosen perusmalli” joka osaa ja tietää sen kaiken mitä kirjoissa kerrotaan. Luotetaan johonkin yksinkertaiseen ja yleensä hyvin yksipuoliseen syy-seuraussuhde -logiikkaan ja lineaarisin kaavamaisin tavoin aletaan eläintä tökkimään opetetulla tavalla paikasta A paikkaan B. Ja siitä seurauksena on yleensä ongelmaeläimiä. Siis ongelmia, jotka ihminen on tuolla yksipuolisella tökkimisellään saanut aikaan. Ikäänkuin unohdetaan, että ollaan tekemisissä elävän olennon kanssa, joka on ensin kyettävä kohtaamaan samalla tasolla. Sen kanssa on pystyttävä edes perustavaa laatua olevaan kommunikointiin ja sen asemaan on kyettävä asettumaan. On muistettava, että se elää. Eikä elämän kohtaamisessa pyhäksi tee yksi metodi. Kun elävää olentoa koulutetaan, se kuulee ja näkee myös kaiken sen, mitä kouluttaja tekee metodinsa ulkopuolella. Ja se lukee sinua, todennäköisesti paremmin kuin sinä häntä. Ja ellet osaa lukea lemmikkiäsi, se todennäköisesti kouluttaa sinut.

Sen jälkeen onkin tosin tavallista uppoutua keskustelupalstoille ihmettelemään, kun on saanut itse hiukan valmistusviallisen eläimen vaivoikseen.   

Suomalaisen suhde petoeläimiin

Itämerensuomalaisten kansojen suhdetta eläimiin mietittäessä tärkeimmän painoarvon saavat ne, joista ihmiset kokivat olevansa riippuvaisia. 6500-1000 ekr ajalla tällaisia eläimiä olivat peura, hirvi, joutsen, muut vesilinnut ja kalat. Nämä myös olivat kaikkein kunnioitetuimpia ja tarinoissa sekä ajalta säilyneessä aineistossa korkeimmalle arvostettuja. Tuolle ajalle tyypillistä — etenkin varhaisimmille kausille — oli se, että ihminen ei vielä nostanut itseään luonnon yläpuolelle. Metsästäjä oli riippuvainen saaliistaan eikä onnistuminen ollut selvä asia. 

Suhde petoihin oli hyvin erilainen kuin mitä se oli kristillisen ajanlaskun alkuvaiheilla ja sen jälkeen. Varhaisemmassa historiassa petoja pelättiin ja välteltiin, eikä niiden kanssa kohtaamiset ikinä päättyneet hyvin. Esimerkiksi Savvatejevin keräämistä kalliopiirrosaiheista vain muutama prosentti liittyi petoihin. Ja esimerkiki kohtaamiset karhun kanssa päättyivät aina joko ihmisen tai karhun kuolemaan. Saaliseläimet, jotka nähtiin elämän edellytyksenä olivat korkeimmalle arvostettuja. Petoja pelättiin ja vihattiin. Tästä on jäänteenä edelleen mm. suomalaistenkin alkuperäiskansojen elinkeinon uhkaan kohdistuva petoviha. Etenkin tuolloin pedot kilpailivat ihmisen kanssa paitsi ravinnosta, niin myös elintilasta.

Vasta myöhemmin, kun metsästäjä alkoi olla luonnon yläpuolella, oli varaa ajatella pedoistakin eri tavoin. Kalevalan syntyajoilta eteenpäin aina näihin päiviin, on petoja alettu kunnoittaa niiden olemuksen ja edustamiensa ominaisuuksien kautta (vrt. totemismi). Ehkä jo varhaisempinakin aikoina niiltä haettiin tiettyjä voimia, mutta niiden kaatamiseen ja kohtaamiseen liittyvät monimutkaiset rituaalit kertovat enemmän pelosta kuin palvonnasta.

Petoeläinten, esimerkiksi karhujen ja susien, liittäminen omaan itseen ja omaan maailmankuvaan on turvallista meille vasta nyt. Tänä päivänä tätä tosin romantisoidaan enemmän kuin mitä historiastamme kumpuava side antaisi aihetta. Kuitenkin ajat ovat muuttuneet ja sitä kautta luonnollisesti myös suhtautuminen. Luonnon kunnioitukseen kuuluu sen koko kirjon arvostaminen ja säilyttäminen. Voimatasapaino on eläinkuntaan katsottuna muuttunut. Niinpä myös esimerkiksi shamanistinen suhde ympäröivään maailmaan muuttuu. Kyseessä on luonnollinen kehitys, eikä tämän tasapainon muutoksen hyväksymisessä ole mitään väärää.

Suhteessa eläinkuntaan ja uskomuksiimme siitä, on huomioitava, milloin puhumme alkuperästämme ja ajoilta, jolloin ihminen pohjolaan viimeksi vaelsi ja milloin taas puhumme nykypäivästä. Toisaalla puhutaan historiasta – toisaalla tämän päivän shamanistisesta luonnonuskonnosta.  

Mistä kurjuus johtuu?

Tietosuoja on hyvä, mutta usein tuntuu, että täällä monen mielestä on väärin tietää mistä köyhyys, perheväkivalta, syrjäytyminen tai työttömyys johtuvat"

Lainaus on Osmo Soininvaaralta Anu-Elina Lehden reportaasista viimeisimmästä Vihreästä Langasta. Ikävä kyllä on melko tavallista, että ikäviä asioita yritetään palauttaa yksinkertaistuksiin. Ja että aina joku haluaa pelata sillä omaan pussiinsa.

Totta on sekin, että Suomessa on pakko käydä ulkomaalaisia tekemässä ne kurjat duunit, joihin koulutettu suomalainen ei viitsi ryhtyä. Tosin sitä tarvitaan melko monta thaimaalaista poimimaan Suomen Lappiin marjoja, että sen yhden työttömän työmarkkinatuki on maksettu.

En minä siellä tänä kesänä ainakaan yhtään suomalaista niissä hommissa nähnyt. Ei kai ne ajat niin kaukana ole, kun maata rakennettiin vielä yhteistä päämäärää ajatellen...

When do the dinosaurs die? Oh when do they!?!

Use of violence in child raising has been a crime for some time now, but still one hears discussions about it in everyday life. " The youth is impossible today, because they haven't learned to respect the authorities." This is the common statement how it all begins. Next one is the discussion about how "Physical punishment in educational sense is not violence." I was shocked to get into one of these discussions again - today - and in security business education. I don't know if it's just common disregard of legislation or if it's just the inability to communicate with the "impossible youth" of today.

Whatever the reason, the dinosaurs are missing one point here. By teaching this kind of behavior, you ensure that we never get rid of excessive violence in all areas of life. If you teach the violence to be the ultimate solution, it will also be used. And hate breeds hate.

Feelings of humiliation, submission, abuse and misuse are very difficult to get rid of. For a while you could think that the end justifies the means, but deep inside the work has been done. You have learned the pattern, you have been taught to react only in one way. And the learning of new ways is always the hard part. Then comes the guilt, feeling of inability and weakness. Eventually the stronger path, the direct reaction, the direct violence, takes it's place in behavior. And again, you're telling yourself that the end justifies the means.

To be strong, to step out of that path, is about winning yourself - the hardest opponent in your life. It's worth it, but why make it so difficult to your own child, who you love most?

Valtion on määrättävä partapakko!

Perustuslain toisen luvun pykälä 18 sanoo elinkeinon harjoittamisesta seuraavaa:

Jokaisella on oikeus lain mukaan hankkia toimeentulonsa valitsemallaan työllä, ammatilla tai elinkeinolla. Julkisen vallan on huolehdittava työvoiman suojelusta.

Julkisen vallan on edistettävä työllisyyttä ja pyrittävä turvaamaan jokaiselle oikeus työhön. 

Eli minulla, siis Minulla, on oikeus tehdä mitä haluan missä haluan. Eikös?

Nyt 60-leveyspiirillä olevat lampurit vaativat valtiota järjestämään olot sinne sellaiseksi, että lampaiden kasvatus olisi kannattavaa. Ensin pitää ampua kaikki petoeläimet. Seuraavaksi valtion on varmaankin järjestettävä sinne 100 päivää lisää auringonpaistetta, että heinän hinta olisi kilpailukykyinen Etelä-Suomen hintoihin verrattuna.

Kun minua on aina kiinnostanut parturin ammatti, jossa haluaisin erikoistua partojen muotoiluun, on valtiolta varmaan oikeutettua olettaa lakia, jossa jokaisella on pakko olla se parta. Ihan siis siksi, että voin toteuttaa elinkeinoani kannattavasti, ihan missä päin tahansa sitä Suomessa haluan  tehdä.

Sehän on oikeuteni!

Näin meitä viedään, taas...

Ensin meille kerrottiin, että uusi ydinvoimala on välttämätön edullisen sähkön varmistamiseksi.

Nyt tulevia hinnankorotuksia perustellaan liittymisellä eurooppalaiseen sähköpörssiin. Kuvitteliko joku poliitikoista oikeasti, että se yksi - tai edes kolme - suomalaista ydinvoimalaa olisi eurooppalaiseen sähkönhintaan juurikaan vaikuttanut? No miksi se sitten oli välttämätöntä juuri edullisen sähkön vuoksi?

Evt.

Burqa, hijab, niqab, whatever... right or wrong?

This subject has been real hard issue for myself to handle. On the other hand it is the question of freedom of choice. The other side of subject is women's position in society and inequality of people and sexes. All the institutional, systematically reinforced and upheld religions, no matter where from, what are the origins and what's the dogma, has caused a lot of problems to the people outside them by these kind of rules. And also to insiders who were there unwillingly and denied the freedom of choice.

I think religions can have any practices, however weird or incomprehensible. The freedom to choose one's spiritual grounds shouldn't be limited too much. But today we have this one big problem. Living space is very much limited due to overpopulation and because of the modern functions of our society. And we all have to pay taxes and pay our living to a "god" that requires us to get along with each other - to the state. However different our spiritual beliefs. But I don't say that in a negative tone.

I think that religions that aim to depriving, segregation, isolation and splitting us into smaller groups are not religions. They are mere a tools of power made by man. Man is not made to live alone. Man is made to live with each other and in harmony with the earth. If some religion has any elements of forcing people to manifest their beliefs unwillingly - clothes, crucifixes, paints, house decorations, anything - it reveals the true intention of the "spiritual" system. Which is not surely divine. I don't say that the whole religion is false, I claim that the segregating rules are the invention of man to help the rulers in their job.

I just hope that when we in Finland begin the discussion about denying these, we also will talk about crucifixes, kippahs and different variations of caste signs. All the religions should be in equal position from the government's point of view. Whatever the decision, it has to be equal and just.

Civilized ways...

1868 Fort Laramie peace treaty included a part of Native American’s civilizing. The original people’s ways were considered uncivilized and savage. Especially the hunting was considered a sign of barbarian ways when farming and agriculture were signs of civilized men according to Europeans.

Now when 9 billion’s population limit is closing with increasing famine, pollution, scarcity of clear water sources and lack of livings space one begins to wonder the civilizations definition. By exploiting the nature’s resources and maximizing the production, we’re heading faster and faster towards the dead-end.

Now some of you might want to remind me all the good we’ve achieved – technology, medicine, wellbeing and all the trendy words. Well, you will not be reminding me of the fact that all the good things comes to 20% of population to the detriment of 80%. Our wellbeing in western world is based on the fact that there’s always somewhere someone who don’t have a choice but to put their minor kids to factory and work on fields without summer holidays or health insurance 20 hours a day. Our well-being is based on abusing and exploiting other people.

We blamed the Native American’s of laziness when they we’re not obsessed with economic growth. However, they had maintained their ways 11 000 years before white men came. We’ve had this growth based system about a 10% of that time and we’re already on the run towards the destruction of whole planet. Civilized, huh? 

Time heals? - About change...

We all know the old saying “Time heals all wounds”. We also should remember it is a bunch of crap. Time heals nothing. It is the change - that usually comes with time - which is the healing ingredient. Whether it be psychological, biological or anything. With time come the regeneration, learning and understanding. The change is what heals.

Change is a strange game. It does not come to those who just let the time pass. Change comes only to those who are willing to change themselves. When you contribute to it, destroy the old and build new, the change will come and it will regenerate, rejuvenate and make you new. Both spiritual and biological healing needs space, intention and time. And when given those, it will come and it will reward you thousand times.

Healing is nowadays seen as a “fix for the broken one” but sometimes the development goes to dead end. To get the development of something back on the right track will need change. Not the time. Most are just hanging desperately on the time but without intention and contribution it is just "time". I have seen people with a will to change, but without contribution and intention they are just the leaves on the winds of change. I’ve also seen people with strong intention and contribution, but who lack the ability or the will to change. They will be the prisoners of their own reality. But having all the three, you will heal and you will change, but you will also inflict the change.

What is nature?

Usually the talk about nature includes only the woods, forests, deserts and oceans. Vegetation, wild animals and places without the man’s interference area easy to understand as nature. Also the talk about “returning to nature” is seen as isolation from modern society, seclusion to some distant corner of the man-built infrastructure to live as a hermit.

This definition brings us only to halfway to a concept of nature. This definition sees only the physical, visible side of the world, leaving outside a lot. Biggest mistake is to leave outside the worlds most widespread and know species – human. In my point of view human is also the part of the very same creation. And when I state that, I also state that modern society, our financial system, our states and behavior are also the part of the very same nature we live in. If man as a part of nature-creation creates, let’s say a car, isn’t that car the part of the very same nature? To state otherwise, is to state that man is an independent god-force with the ability to bring something new into our creation.  

Role of the modern shamanism should be to understand and take this wider definition of nature into account. Shaman’s role has always been to be the guide, the mediator, the pathfinder, the warrior and the intellect of the tribe. To understand what man creates is to understand the man. To study the societies, religions, social systems and different trends is important to learn from these and archetypal forces they represent. For they all are the windows, points of view, to the same creation we all are part of. Without this, there will be no guidance for those who ask for it, nor the shamanism of modern world.

Walls of our souls

Most of people work very hard to make their lives safe, secure and comfortable. Those things mean various things to various people but I’ve been repeatedly bumped into one group. Sometimes even crashed against the walls of their fortresses.

Those are the kind of people that use all their life to create safe and comfortable area around themselves. They fight back the vortex of creation and use all their wealth and resources to have a nice little unchanging space around themselves. For some reason the change, the life and its development is the enemy for these people. They build the walls to keep the ever-changing creation outside their worlds. More the wealth, thicker the walls, but eventually they will come down. What amazes me is the dead-end these people are driving themselves. The change outside their own little world won’t stop. The longer they can hide behind those walls, the harder is the change when the walls come down. And this has nature shown us – no walls in this universe will hold forever.

I have found one path: To learn to live in harmony with the change, to find the courage to fly with the wings of time and to feel the unity with the universe. To live, to change and to develop. It sounded like a nice path, but it made me to yearn for the walls around my ego. But I feel good with it anyway since you can’t break what you can’t see.

Kasvamisen häpeä - Shame of growing up

(...in english below...)

Tämän päivän lääketiedeyhteiskunta tekee pahimmillaan kasvamisesta ja aikuistumisestakin poikkeavaa. Pakonomainen medikalisaatio ja kaiken diagnosointi vaikuttaa siihen, miten katsomme tavanomaisia tapahtumia. Puhun tässä lähinnä muutamista nuoruusiän aikuistumiseen liittyvistä häiriöistä, kuten syrjäytyminen, itsensä viiltely ja muu fyysinen ja henkinen itsensä vahingoittaminen.

Mielestäni tällaisissa ilmiöissä on kysymys eräänlaisesta kasvamisen välivaiheesta. Tilasta, jossa mielemme jäsentyy uudelleen ja rakentaa itseään. Tilanne itsessään ei ole mitään, minkä parantaminen olisi edes mahdollista. Tilanne korjaantuu, kun mielen rakenteet ovat valmiit ja olemme henkisesti saavuttaneet tason, jossa voimme alkaa uuden elämän. Jos keskitymme parantamaan tuota ”sairautta” ja puutumme asiaan häiriönä, keskitymme vain siihen hetkeen. Ilman että katsoisimme tulevaisuuteen. Samalla teemme siitä myös häpeällistä ja salattavaa, mikä vain vahvistaa eristäytymisen tarvetta ja tarvetta nopeaan lopputulokseen – usein jopa seurauksista välittämättä.

Ikävintä on se, että kun vaihe on ohitettu, emme voi olla yhteisössämme edes ylpeitä siitä. Vielä vuosia jälkeenpäinkin on salattava se, että kasvumme ja kehityksemme oli rajumpaa ja voimakkaampaa kuin normaalisti. Näin henkiset arvet jäävät vaikka fyysiset paranisivat. Sen sijaan, että voisimme olla puhtaasti ylpeitä itsestämme ja olla onnellisia uuden elämän saamisesta.  

---

In today’s society maturing and growing up can be a real problem. With too much diagnosing and medicalization we make normal things shameful and wrong. For example normal steps of becoming adult, can be diagnosed as diseases or disturbances in growth – even though they are very normal steps in becoming a perfectly normal citizen.

I was thinking for example phenomena like scarification, social exclusion and other ways hurting oneself physically and mentally. Today we talk about disturbances, deviations and mental diseases. This puts our focus to very moment we live in and bars our vision to see where we are going. In my opinion situation like this is only a halfway. Our mental and spiritual side is maturing and restructuring itself.  Change will not come easy to all. But the focus should be in future, in a new and whole individual, not in a blackness and mess of a current situation.

When we get over that phase, we really can’t be happy about it. In today’s society we will carry the shame with us – for we had a mental disease, disturbance which is something exceptional. Instead we should be able to be happy that we’ve won ourselves, grown up and ready to a new life.

Identity consumerism or just a weak mind?

So called "people's doctor", Tapani Kiminkinen, said in last week's Vihreä lanka that's Finnish attitudes have changed a lot in last decades. Whether it is about digestion problems, peeing problems or erection problems, a today's Finn is always asking for a pill to fix a problem.

Our non-governmental organizations are worried about decreasing activism and falling amount of people participating into volunteer work. People join organizations, give few euros, pay their membership fees and think it's enough. When there's no one to do the work, how will the organization's money turn into action?

The Facebook "like"-phenomenon is familiar to lots of people too. It's easy to sign addresses, petitions and do the "liking" in Facebook, but when for example the degrowth should start, no one's ready to give up their benefits. Or when the personal freedom of choice is limited due to ecological reasons, the same "likers" are on barricades screaming for rights. But again - it's just a noise - no action.

Is this happening just in Finland? When did we turn into cattle without own capacity to think and power to act? Or are we just market-copies of each other and everyone's afraid the break the reality so the disguise wouldn't fall of?

In the name of God...

Today the common christian’s faith is really put into test. Latest is the Israeli’s absurd and ultimately violent attack over aid convoy heading to Gaza. Western society has used “jihad-argument” against muslims over the last years claiming islam to be violent religion. Well, look at our holy land now.

I have been taught that forgiveness and mercy are the key things in christianity. Looking at the length of the war and disputes at Israeli region, one can only wonder. I’ve been also taught that there was a time when christians were afraid to publicly express their faith. Well, looking at it now, after years of warfare, killing people, burning innocent people alive, experiments with torture techniques, child abusing and all the other atrocities committed in the name of god, I understand. It’s hard to admit that you belong into this kind of institution and even fund it with paying taxes.

Has it been always like this? Or were there a time when christianity was what the bible teaches us? It’d be nice to think that it’s only power-corrupted institution which is on its natural path of decline before vanishing totally. 

Seinäjoen vihreät saapastelevat Sinnemäen kanssa Karvasuolle tiistaina

(29.5.2010 Kirsi Haapamatti)

Työministeri Anni Sinnemäki (Vihr.) saapuuu tiistaina 1.6. Seinäjoelle osallistumaan Framilla järjestettävään tulevaisuusfoorumiin. Tilaisuuden jälkeen, iltapäivällä, Sinnemäki lähtee paikkakunnan vihreiden kanssa nyt kovin ajankohtaiselle Karvasuolle. Karvasuota uhkaa turvetuotantoalueeksi ottaminen, ja tähän uhkaan vihreät työministerin johdolla haluavat kohdistaa katseet.

"Vaikka Karvasuo saikin kaupunginhallitukselta aikalisän, on arvokkaan, luonnontilaisen suon kohtalo vielä sinetöimättä. Emme halua uhrata Karvasuota turvetuotannolle. Turpeenotto tuhoaisi suoluontoa, ja turpeenpoltto nopeuttaa ilmastonmuutosta. Olemme iloisia, että ministeri lähtee kanssamme tätä suota ihastelemaan. Kuulemme varmasti samalla myös hänen ajatuksiaan turpeenpolttoon ja soidensuojeluun liittyen" Henna Rantasaari Seinäjoen  vihreistä sanoo.

Yhteislähtö Karvasuolle tapahtuu tiistaina klo 15.30 henkilöautoilla Kaupungintalon ja poliisilaitoksen väliseltä parkkipaikalta. Retkue pysähtyy Peräseinäjoen tien varressa Karvasuon sille kohdalle, jota turpeenotto uhkaisi. Paikka on merkitty Suojele suota -banderollilla. Suolla kuullaan tietoa Karvasuon tilanteesta ja Sinnemäen ajatuksia aiheesta. 

Suolla piipahtamisen jälkeen kuljetaan vielä autoilla parin kilometrin päähän Sauralaksonmäen laavulle johtavan polun päähän, josta talsitaan laavulle. Samalla on tovi aikaa keskustella ministerin kanssa. 

Seinäjoen vihreät toivottaa kaikki aiheesta kiinnostuneet mukaan.

Lisätietoja tilaisuudesta: Seinäjoen Vihreät, Suoku Sirén p. 040 526 2892

Tietoa Karvasuosta: Etelä-Pohjanmaan Luonnonsuojeluyhdistys ry Hannu Tuomisto p. 040-5043236

Finland's ready! To be the 1st state in United States of Europe

A comment for (finnish) news about "grandmother-deportation":

http://areena.yle.fi/player/index.php?clip=1017933&language=fi

How come we always come back to the personal responsibility? No matter if it's politics or religion, no one's ready to carry the responsibility of personal opinions. Top of Finnish politicians were ready to act when there was a change to make personal statements. Now when the statements should manifest into action, no one's ready to step up.

What do we do with a bunch of a gallup-steered and insecure kids crying for mom when something should be done? Well, I could replace them with a dozen of Romanian beggars, at least they have the balls to put themselves into fire and do what they have to do. These "professional-politicians" are just after the easy way out.

Any change to be adopted by an organization that does what it promises? Any change to start ESE from here? At least Greek's had the benefits, we're just heading to nowhere...

"Dad, did bad christian kill our fairies?"

The death of our nature religions, disappearing of spirits, fairies and elves, is usually linked on christianity arriving to Scandinavia. We know by today that church actually did get it's hands wet on innocent blood time and time again when trying to teach us the manners of  so-called civilized men. But I think the violence would've not been enough to change our minds. To get us to abandon the harmony and balance with nature, pursuing the pure energy and the search of our very being. And replace it with the search of some strange "truth" and superstitious dogmas without a proven ground.

The real reason we made our choice was the dark side that christians brought with them. The foreign land's luxuries, the power, new supernatural teachings and the earthly miracles were the thing we eventually fell into. With the example of ruling elite, top down to common people. It was just convenient that there was also a savior nearby. But the reason to abandon our gods were in ourselves.

In most of the nature religions there is a concept of unity. The connectedness of all. In such concept, lying to yourself would be impossible. The christianity offered us a nice theoretical possibility to "sin" and still "be saved". The dogma was complicated enough to spend lifetimes on theorizing around it and never be ready. And this we have done. In nature religions the experience of balance and your own well-being would be instant. But you could've not lied to yourself - this was the hard part.

I think we were not ready for the nature religions yet.

Suomalaisen todellinen kuva?

Suomalaiset ovat uppiniskaisia, jääräpäisiä, tyytyväisiä vähään, kovia purnaamaan, mutta eivät kuitenkaan ole valmiita taistelemaan oikeuksiensa puolesta. Joku on jopa kutsunut meitä lampaiksi. Tänään kuunellessani Yle Puheelta kirjailija ja toimittaja Eija Wagerin haastattelua Italiasta Inkoosen, tuli lisää löylyä tuolle synkeälle suomaiskuvan kiukaalle.

Eija kertoi, että suomalaiset kuvittelevat meitä kehuttavan hyviksi ja esimerkillisiksi EU:ssa, kun noudatamme kaikkea EU:n sanelemaa politiikkaa hyvin kirjaimellisesti ja innokkaasti. Hän kuitenkin lisäsi, että todellisuudessa meitä pidetään vähän hölmöinä, kun tuhoamme niin nopeasti omaa kulttuuriperintöämme ja annamme periksi kaikessa.

Tuli mieleeni, että ehkä todellinen suomalainen ei olekaan tuo aluksi kuvailemani ihmistyyppi. Me olemme olleet aina innokkaita ja sitkeitä puurtajia, uskollisia asiallemme, mutta myös hyvin edistyksellisiä. Suomen asuttaneet muuttoaaltojen ihmiset ovat jo olleet rohkeita ja uudistusmielisiä tullessaan tänne pohjolaan. Se jos mikä on vaatinut paitsi rohkeutta, mutta myös ennakkoluulottomuutta ja kykyä sopeutua muutokseen. Suomalaisten Amerikan muuttoaalto kertoo myös tästä pioneerityöstä, mikä vaati rohkeutta ja mihin ajoi ehkä toivo paremmasta, mutta myös halu uudistua ja uudistaa. EU:ssa olemme olleet maamme koosta huolimatta hakemassa kansana jalansijaa ja vaikutusvaltaa sekä kehittämässä uutta järjestelmää muiden mukana. Joskus jopa edellä.

Ehkä me olemme uppiniskaisia ja jääräpäisiä - sitkeyttähän kaikki edellämainitut esimerkit vaativat. Mutta ehkä todellinen suomalainen on kuitenkin sisimmässään uudistumishaluinen, ennakkoluuloton ja rohkea. Ennen kaikkea olemme osoittaneet erinomaista kykyä kehittyä ja kulkea muutoksen mukana ja joskus sen edellä. Ehkä todellinen suomalainen ei olekaan lammas, vaan edistyksellinen, sitkeä ja rohkea pioneeri. Ennakkoluuloton  uudistaja, joka kuitenkin sisällään uskoo enemmän itseensä kuin julkisuuskuvamme antaisi ymmärtää.

Puoluedemokratia umpikujassa?

Jos haluat puolustaa luonnonmukaisuutta ja luontoarvoja, joudut arveluttavaan tilanteeseen ryhmässäsi puolustaessasi kansallista puolustuskykyä ja koko kansan asevelvollisutta. Jos haluat puhua vahvasti jälkimmäisen puolesta, sinuun suhtaudutaan omiesi joukossa kummeksuen, jos kannatat samalla globalisaatiota ja tiivistä kansainvälistä yhteistyötä. Jos haluat etsiä kaikista edellisistä kompromissiä, on mielipiteidesi kuitenkin oltava tietynlaisia tulonjakopolitiikkaan ja markkinatalouteen littyen. Jos se taas nousee kynnykysymykseksi sinulle, jäävät ensimmäiset arvot viimeisen varjoon.

Joudut valitsemaan vision kokonaisesta yhteiskunnasta valmiiden visioiden pohjalta. Silti mielipiteesi on syytä sisältää jokin visio, sillä kannattaessasi ns. ”yhden asian puoluetta” on äänesi käytetty vain siihen asiaan. Nämä visiot ovat kuitenkin hyvin pitkälle gallupien ja mielipidemittausten mukaan eläviä ja painottuvia ja aina kun tuntuu löytyneen se oikea, tarkennetaan ja mukaudutaan. Samassa kaikki tärkeät päätökset ovat ikään kuin sivuasia – miten kansalainen todella voisi muka vaikuttaa niihin asioihin, jotka esim. Kreikassa ovat tilanteen nyt kärjistäneet talouskriisiin. Tai että kansalainen voisi oikeasti vaikuttaa siihen, tuetaanko hölmöilyyn syyllistynyttä maata lisäämällä oman maan velkataakkaa. Etujärjestösi valitsemalla ajat vain visiosi mukaisen yhteiskunnan etua ja ongelmien ilmaantuessa syytät muita, koska linjasi on kärsinyt kompromisseista. Kenenkään ei tarvitse kantaa vastuuta.

Kansalaisten vaikutusmahdollisuudet perusturvallisuuden ja tarpeiden osalta häivytetään värikkäiden mielipidemittausten muokkaamien visioiden ja totuuksien alle. Miten voisin muka päättää reumasairaalan säilyttämisestä, koska se ei ole oikeastaan kenenkään asia ja on kuitenkin samalla vähän kaikkien asia. Etujärjestöissä on turvauduttava lobbaukseen, vaihtokauppoihin ja hyvä veli –järjestelmiin yksittäisten asioiden ajamisessa. Kansalainen hämmentyy eri etujärjestöjen kilpaa todistellessa, miten huonoksi osoittautunut ratkaisu olikin jonkin toisen järjestön syy.

Miten suuri se äänestysprosentti olikaan viime vaaleissa?…

Oy Suomi Ab - Surkeaa riskienhallintaa vai aitoa visiottomuutta?

(About Finland's new nuclear plant plans ... propobly later in english...)

Ihmettelen hallituksen edesottamuksia Suomen johdossa (vielä vastoin kansalaisten enemmistön sekä kansainvälisen ympäristömme mielipidettä) ydinvoima-asiassa. Itse olen oppinut riskienhallinnasta, että jos riskin vakavuus toiminnalle on sietämätön tai riski toteutuessaan on uhka jatkuvuudelle, on riski siirrettävä tai poistettava.

Ehkä kaavailut ainakin yhden voimalan sijoittamisesta Lappiin on juuri tätä riskienhallintaa Suomen hallituksen taholta. Suurin osa ihmisistähän asuu Kokkola - Kotka -linjan eteläpuolella. Ehkä hallitus ajattelee, että Pohjois-Suomi voidaan menettää jatkuvuuden vaarantumatta. En silti usko tuon toimenpiteen olevan välttämättä riittävän ottaen huomioon Suomen pinta-alan.

"Riskin pieni todennäköisyys" on se ensimmäinen mantra, jolla tietyt tahot ovat hallituksemme vakuuttaneet ydinvoimavaihtoehdosta. Vaihtoehto ei ole mitenkään puolusteltavissa kehnon työllistämisvaikutuksensa tai kulutuksen ohjaamisvaikutuksen vuoksi vain kohti suurempaa energiankäyttöä. Se toinen mantra on "talouskasvu edellyttää energiaa". Mikä sekin on vähän pidemmälle mietyttinä melko tyhjä väite - jos talouskasvua saisi sähköä kuluttamalla muillekin kuin sähköyhtiöille, olisihan se jo tehty. Enkä usko minkään sähkömagneettisen ilmiönkään vaikuttavan talouskasvuun taianomaisesti tuotetun lisäenergian kautta. Onko innovatiivisuutemme vielä -80 luvulla, jossa ajateltiin robottien tekevän kaikki työt paikallaan makaaville ihmisille? Itse uskon ihmiseen hiukan enemmän.

Hallituksemme on nyt päättänyt, että se johtaa yritystä nimeltä Suomi - ei valtiota. En usko valtiomme ainoan tehtävän olevan mahdollisimman kannattavan jatkuvuuden ja liikevoiton varmistamisen. En siksi ymmärrä valtion taholta tällaisia riskinottoja. Lisäksi on muistettava, että ydinvoimaan liittyvän riskin tarvitsee toteutua vain kerran. Kouluammuskeluakaan ei pitänyt koskaan tapahtua meillä. Nyt se on tapahtunut jo kahdesti. Onneksi se ei ole vielä kuitenkaan vaarantanut valtiomme jatkuvuutta. Tämä näkyy myös hallituksemme surkeassa toiminnassa ilmiön tai sen syiden eteen. Mutta jos riski ei estä liiiketoimintaa, se voidaan kantaa, ajattelee varmaankin hallituksemme. Maailma on muuttunut muutenkin - naapurimaassamme lennetään jo helikoptereilla rahasäilöjä ryöstämään Euroopan suurimpiin lukeutuvan vartiointiliikkeen tukikohtaan. Kaikki eivät ehkä halua muistaa, mikä vuosiluku kalenterissa nyt on menossa.

Toivottavasti kansa ja eduskuntamme viimeistään ymmärtää olemassaolonsa merkityksen valtion johdossa. Hallitus kun on ilmeisesti olemassa valtiolla vain liiketaloudellisista syistä. Luulen tosin, että heillä on vaan jo niin hyvä eläke jo ansaittuna, että yrityksen tulevaisuus ei enää merkitse mitään.

---[ EDIT 29.4.2010 ]---

Osuipas silmään tuolta J Kasvin blogista lause:

Ydinvoimalla tuotettu Sähkö on Suomessa halpaa myös siksi, että Suomessa ydinvoimaloiden vakuutukset kattavat vain 196 miljoonaa euroa voimalaonnettomuuden aiheuttamista vahingoista. Muissa maissa vastuu on paljon suurempi, mikä näkyy myös sähkön hinnassa. Suomessa ylimenevän osan kustantavat vahingon sattuessa veronmaksajat. 

Selväähän on ollut koko ajan, että vientiin tätä lisäratkaisua tehdään, mutta tässäpä se ongelman ydin mielestäni onkin. En ymmärrä miksi Suomi ottaa riskin elämästä ja kuolemasta vain liiketoiminnan takia. Valtiolla on mielestäni ensisijainen velvollisuus ajatella kansalaisen etua - nyt hallitus on todistanut ajattelevansa vain liikevoittoa.


Kun epäonnistuneen ryöstön, tahallisen vahingonteon tai sen epätodennäköisen onnettomuuden jälkeen aletaan reaktoria valamaan betoniin ja korjaamaan säteilyvahinkoja, hoitamaan ihmisiä, hautaamaan kuolleita, puhdistamaan ja eristämään satoja tuhansia neliökilometrejä kymmeniksi vuosiksi sekä hakemaan turvapaikkaa Keski-Euroopasta, on lasku varmasti yli tuon 196 mil. €.

Eli todellisuudessa koko projektin siis vakuutamme sinä ja minä - me kansalaiset - hengellämme ja omaisuudellamme, energiateollisuuden liikevoittojen hyväksi. 

Pahuudesta - Of evil

(briefly in english below...)

Pahuudesta

Johannes Setälä esitti viimeisimmässä kirjassaan tuhansia vuosia vanhan, mutta yhä kiperän ihmisyyteen liittyvän kysymyksen. ”Miksi ensimmäinen ja kaikkein suurin antaa pahan tapahtua?” Johanneksen mukaan vastaus on helppo. ”Koska ensimmäinen on täydellinen, siinä on myös se, jota ihmiset kutsuvat pahaksi.”

Vastauksessa on eräs piirre, joka miellyttää minua. Jos katsotaan muutamia yleisimpiä pahuuden määritelmiä, esimerkiksi juutalais-kristillisestä perinteestä, pahuus on aina valon varjopuoli. Pahuus on aina jumalan sääntöjen tai luomistyön rikkomista; ensin määritellään hyvyys ja se määrittää vasta pahuuden. Kristillisessä perinteessä kyse on jumalan sanaa vastaan toimimisesta. Nyky-yhteiskunnan moraalikäsityksen mukaan kyse on yhteiskunnan normeja vastaan toimimisesta. Jo varhaisessa juutalaisessa opissa oli käsite Sitra Ahra – ”Se toinen” – jolla viitattiin jumalan luomistyön vastakohtiin: pimeyteen, vasempaan puoleen ja esimerkiksi naiseuteen. (Onko tässä myös pohja ihmisen vieraan pelolle – eikä kyse olekaan hengissä selviämistä palvelleesta vaistosta, vaan opitusta käsityksestä?)

Tällainen pahuuden ”ulkoistaminen” tekee mielestäni pahuuden toteuttamisen helpoksi. Kun kaikki voidaan selittää jollain tapahtumalla tai voimalla, joka saa ihmisen toimimaan pahalla tavalla, tehdään hyvästä ja pahasta vaihtoehdot. Kun vielä pari tuhatta vuotta sitten annettiin kaikki anteeksi, voi valinnan tehdä entistä helpommin. En toki väitä, että kristillisessä opissa kyse olisi näin yksinkertaisesta asiasta, mutta väitän, että ihminen yksinkertaistaa sen, kun siihen omantunnon vuoksi on tarve.

Pidän Johanneksen määritelmästä siksi, että siihen sisältyy vastuu. Oli oppi tai uskonto mikä tahansa, tuo lause sisällyttää meihin kaikkiin pahuuden. Se on hyväksyttävä, sen kanssa on opittava elämään ja sen seurauksista on alettava itse vastaamaan.  

Of evil

In his last book Johannes Setälä presented the oldest of questions about the humanity and origins of evil. “Why the first of all and the almighty lets the evil roam free?”  According to Johannes, the answer is easy: “Because the first one is perfect, it includes the very thing that people call evil.”

In most of the definitions of evil, the evil is considered to be the shadow of the light. The opposite. First we define what is good and that defines everything opposite of it to be the evil. In christian tradition evil is breaking the god’s creation and the commands he has given. In modern morality the evil is to break the norms and rules of society. In early judean tradition there is a concept of Sitra Ahra – “The Other” – which indicated to creation’s shadow side: darkness, left side and feminine aspects. (Is this also the origins of our fear of unknown – isn’t it the instinct that serves the survival, but only a learned way of thinking?)

This positioning of evil to the outside of ourselves makes committing evil very easy. We just explain the evil we do with the outside forces or the unfamiliar events and everything’s forgotten?  And when we got everything forgiven two thousand years ago, it makes our sins mean less. I have to say I know the christian view isn’t this simple, but we the people do simplify things when our conscience needs it.

I like Johannes’s definition because it includes the responsibility. Whatever the dogma or the religion, the evil is in us. We all are capable of doing evil. We have to accept it and learn to live with it. We have to carry the consequences of it and take the responsibility ourselves.