Markus Myllymäki kirjoitti Pohjalaisen (327, 2.12.2011) mielipidepalstalla otsikolla "Heterotekopyhyttä adoptio-oikeudesta". Kirjoitus pohtii, että onko muualla kuin biologisten vanhempiensa luona asuvat 17 000 lasta jo riittävä todiste siitä, että yksinomaan olemalla hetero, ei elämässä aina mene kaikki niinkuin suunnittelee. Ja niinhän se tietenkin on. Heteroilla, homoilla, vasemmistolaisilla, kokoomuslaisilla, kristityillä, hinduilla, taiteilijoilla, tehdastyöläisillä ja yritysjohtajilla on kaikilla samat ongelmat. Mikään uskonto, poliittinen mielipide tai yhteiskunnallinen asema ei ole sen tae, että perhe-elämä aina onnistuu. Ja varmaan juuri siksi, että perheissä ei elä aatteita tai ismejä, vaan ihmisiä.
Sijaisisänä tätä perheen mallia on tullut pohdittua paljonkin tässä matkan varrella. Lähtökohtana pidän edelleen lapsen etua ja oikeutta turvalliseen ympäristöön, turvallisiin aikuiskontakteihin ja huolenpitoon. Mutta on syytä muistaa myös, että lapsen sijoitus perheen ulkopuolelle ei ole biologisille vanhemmille rangaistus. Se ei ole osoitus kenenkään oikeammasta näkemyksestä, saati väärästä aatteesta. Se on tukimuoto, joka antaa lapselle ja vanhemmille aikaa ja mahdollisuuksia purkaa ongelmia. Ongelmia, jotka aina johtuvat ihan muusta kuin edellämainituista aatteen tai uskon asioista. Lapsi ei välitä hänen turvallisen aikuisensa, vanhempansa, suuntautumisesta millään elämän alueella. Tärkeää on tuki, huolenpito ja rakkaus, jota lapsi huolenpitäjiltään saa.
Biologisten vanhempien suhde lapsiinsa ei katkea, kun lapsi sijoitetaan perheen ulkopuolelle. He ovat mukana lapsen elämässä aina siitäkin eteenpäin. Tietenkin hiukan eri roolissa, mutta tavoitteena voi olla esimerkiksi lapsen paluu alkuperäiseen perheeseen, kun lapsella ja vanhemmilla on siihen riittävät valmiudet. Mutta aivan kuin ei lapsen sijoituksen syynä ole vanhempien seksuaalinen, uskonnollinen tai poliittinen suuntautuminen, ei sillä saa olla merkitystä sijaisperhettäkään valitessa. Päinvastoin, biologisilla vanhemmilla pitää olla mahdollisuus esittää toiveita siitä, millaisiin arvoihin he toivovat lapsensa kasvua ja kehitystä tuettavan. Ja siksi myös sijaisperheitä pitää olla erilaisia.
Perheen pitäisi olla turvallinen ympäristö, jossa lapsen on mahdollista täyttää perustarpeensa ja saada osakseen rakkautta ja tukea kasvua ja kehitystä varten. Riippumatta aikuisten tai lasten lukumäärästä, sukupuolesta, uskontunnustuksesta tai sen puutteesta saati puoluekirjasta. Meidän toiveena on kasvattaa lapsia - ei tietynlaisia tai tiettyyn muottiin sopivia lapsia. Vaan lapsia, jotka ovat joskus aikuisia ja miettivät näitä asioita siitä, mihin me heidät jätimme. Toivottavasti avoimemmin, ennakkoluulottomammin ja suvaitsevammin kuin me.
No comments:
Post a Comment