Ihminen on osa luontoa. Suhteemme on myös - ikävä kyllä - kaksisuuntainen. Luonto ei ainoastaan vaikuta ihmiseen, vaan myös ihminen luontoon. Toisaalta tämä suhde sisältää palautejärjestelmän, jota olen ajatellut hyödyntää luonnonsuoj... krhm... Anteeksi... tuhoamisessa.
Ensinnäkin irtisanoin tuulisähkösopimukseni. Vaihdoin toimittajaksi vanhanaikaisen yhtiön, jolla on sentäs vielä perinteisiä tuotantomuotoja. Hiiltä, polttoöljyä ja mitä näitä miehekkäitä energialähteitä on. Ydinvoima on vähän liian metroseksuaalia tähän hommaan, eikä se toimi tarpeeksi varmasti myöhemmin ilmenevästä syystä tarkoitukseeni. Sain myös juuri maksettua rahoitusyhtiölle uudehkon hybridiautoni, joten nyt se joutaa vaihtoon. Tilalle ajattelin jotain Volvon 242:sta tai jotain vanhaa Mersua. Toki talvella epävarmaa, mutta kun koneen alle lyö jo illalla puhaltimen ja lohkolämmittimen kytkee heti töistä tullessa aamua varten virtaan, niin "Kyllä lähtee!".
Hehkulamppuja ei meinaa saada mistään, mutta onneksi enemmän sähköä syövät laajaspektriset kasvatuslamput saa pienellä tuunauksella kattoon. Ja mitäs se, jos sattuu vahingossa ruskettumaan sisällä! Huonelämpötila vielä 28:aan, että pääsee kunnon tunnelmaan noin senkin puolesta. Jos joskus on liian kuuma, voi avata jääkaapin ja pakastimen hetkeksi ja mennä siihen eteen seisoskelemaan.
Pakastimia tarvitaan tietenkin kaksi, mutta onneksi paljon sähköä syövät mallit ovat vähän halvempia. Ja ainahan voi hakea mummolasta varastosta sen -82 sinne siirretyn hirmun. Tosin se saattaisi vaikuttaa kierrätykseltä, joten itse asiassa suunnittelin pudottavani sen joku yö sillalta jokeen samalla kun vien roskani - sinnehän roskani nykyään päätyvät. Kyllä Itämerikin ansaitsee roskalautan, miksi se olisi vain isojen merien oikeus? Mutta tosiaan kaksi pakastinta, koska ruokani on pääsääntöisesti hyvin pitkälle jalostettua ja koostuu pääosin lihasta. Perhepakkaukset, joita pääsääntöisesti myydään, ovat näin yksin asuvalle vähän hankalia koska vievät tilaa niin paljon. Ja tietysti se tulee kalliiksi, kun valmistat pakkasesta viiden kyljyksen paketin ja kolme päätyy kuitenkin roskiin. Voisihan ne tietysti syödä seuraavana päivänä, mutta minä en oikein pidä lämmitetyistä pihveistä - kuivuvat.
Kulttuurikulutukseni pysyy aika samanlaisena kuitenkin. Ajelen edelleen keikoille bändejä katselemaan - nyt tosin sillä Volvolla. Tai Mersulla. Ja takaisin taksilla. Yksin. Olisihan se kiva jakaa kyyti jonkun kanssa ja pitää hauskaa porukalla. Ja halvempaa. Kalliiksihan tämä kaikki tulee. Mutta periaatteista ei pidä luopua, eikä elämän pidä olla hauskaa. Tärkeämpää on elämän tarkoitus.
Nimittäin ajattelin tehdä palveluksen luonnolle. Mitä nopeammin saamme luonnon siihen tilaan, että se ei kykene kannattelemaan ihmistä enää maan päällä, sen parempi luonnolle. Ja meille. Ehkä otsikon yhdistykseni saa jäseniä ja onnistumme nautimaan maksimaalisella tavalla viimeiset vuodet. Ilman syyllisyyttä tai omantunnontuskia! Ja saatamme nopeasti asiat siihen tilaan, että luonto saa tehdä kunnon rebootin. Jäljelle jäävilläkin on sitten vähän jännittävämpää hetken - jos nyt ketään jää. Ei se montaa miljoonaa vuotta tarvitse, niin taas ollaan täällä. Eipä tarvitse Walking Deadeja ja muita surkeita sarjoja täyttämään sitä tylsyyttä, jota tänään joudutaan sietämään (Herrajumala! Sehän on jo ainakin toisella tuotantokaudella tai jotain...). Ja jos joku jääkin, niin ehkä sitten parin kymmenen tuhannen populaatiolla maailma tuntuu taas rajattomalta. Kaikki voittavat!
Tulevaisuus! Nyt! Heti! Mulle! Kaikki! ...Eikö toimi?!?! ... Toimii! Ei kai kukaan voi olla eri mieltä!
No comments:
Post a Comment