Kirkko ja valtio - yhdessä vai erikseen? - About church-state relation

...briefly in english below...

Miksi tämä nykyinen "homokeskustelu" on niin kiivasta kuin se on? Onko eräs syy siihen se, että asia koskee ikäänkuin kaikkia, vaikka todellisuudessa keskustelua käy pari ryhmää? Tarkoitan sitä, että Suomessa evankelis-luterialisella kirkolla on erityisasema muihin uskontoihin nähden jo valtion kansalaisuuden kautta. Keskustelu on ikäänkuin kaikkien asia, vaikka itse aihe - seksuaalivähemmistöjen oikeudet kirkossa - ei ole edes kysymys monellekaan 2010 -lukua elävälle. Monet suomalaisista on myös kasvatettu luterialiseen uskoon, ja vaikka itse uskonto ei mitenkään manifestoituisi omassa elämässä, on vähän kuin velvollisuus muodostaa mielipide. Koska ellet muodosta, et ehkä täytä kaikkia odotuksia, mitä sinuun suomalaisena kohdistuu. valtion kansalaisuus asettaa ikäänkuin ääneenlausumattomia odotuksia.

Uskontojen tasa-arvoisuuden ja ihmisten tasa-arvoisuuden varmistamiseksi olemme ehkä tulleet siihen pisteeseen, jossa uskonnot olisi syytä erottaa valtiosta. Uskonnollisten ryhmien erityisoikeudet ja toisaalta joidenkin elämänkatsomusten ja uskontojen oikeuksien puuttuminen (esimerkiksi suomalaiset luonnonuskonnot) on epätasa-arvoista. Jos demokratiaan vedoten, enemmistöperiaatteella jaetaan erilaisia oikeuksia, olemme tilanteessa, jossa suurimman moraali on oikeampaa kuin pienemmän ryhmän moraali. Tässä kohtaa olisi ehkä hyvä alkaa varmistumaan siitä, että kansalaisten perusoikeudet eivät ole enemmän tai vähemmän oikeutettuja riippuen siitä, kuuluuko uskonnolliseen enemmistöön vai vähemmistöön. Olemme nyt huomanneet Suomessakin, että Islam ei ole ainut uskonto, jossa on fundamentalistinsa ja ääriliikkeensä.

Kun yritän ajatella tätä kirkon jäsenenä kristillisestä näkökulmasta, tämä on jotenkin selvää. Rakkautta ja keskinäistä kunnioitusta ei voi sopia enemmistöperiaatteella. Todellinen usko armosta ei synny vain opetuksen kautta. Ne on löydyttävä ihmisestä sisältä. Ei kannettu vesi kaivossa pysy, sanotaan. Kun armo on vain opittuja tapoja ja lauseita ilman tunnemerkitystä, miten pitkään joulukirkon jälkeen se on elämässä mukana?

Briefly in English
In Finland there's still tight connection between the main churches (evangelical lutheran and orthodox church) and state. Taxes, school teaching and limited freedom of choosing one's religion are not a good basis for an equal society. If the citizenship puts certain expectations to your religion, is this the nation of equal citizens?

When church has the majority and such a tight connection to state and every citizen's life, does this automatically mean that the ethics, morals and teachings of this religious group are more "right" than the ethics of the smaller group. And what if there's not an official community for one's religion at all? As is the case for example with the old, "native" finnish religions. Where's the respect and equality?

I think it shouldn't be the goal to teach people only to act out the correct steps of love, respect and mercy. Not even from the church's point of view. Those values should be understood, valued and kept within one's heart in everyday life. If we remember them only few hours after the christmas mass I think it's not what we wanted.