Mitä itse asiassa äänestin?

Tämä ei ole vertailu. En vertaile ehdokkaita, enkä arvioi heitä toisiinsa nähden. Mikään kommentti ei myöskään ole käänteinen siten, että jonkin ominaisuuden nostaminen ehdokkaani kohdalla esiin, tarkoittaisi, että se puuttuu toisesta. Miksi ylipäätään kirjoitan tästä? Varmaan siksi, että vaikka kantani on varmaan ollut pääteltävissä, niin epäilen, että kaikki syyt eivät. Niin, Pekkahan se oli, mutta miksi... 

Ensinnäkin presidentinvaalit ovat minulle henkilövaalit. Kysymys on, kuten monelle muullekin suomalaisista, monista asioista, joita ehdokas henkilönä edustaa. Niinpä ensivaikutelma ja yleisvaikutelma ovat tärkeimpiä. Toiseksi viestinnälliset ja sosiaaliset taidot ja kolmanneksi vasta kokemus. Ottaen huomioon, että kaikki kisassa olleet ehdokkaat olisivat varmasti onnistuneet tehtävän hoidossa. Kolmanneksi presidentti edustaa eräänlaista kansan "isää", henkilöhahmoa jonka haluaisin ulkomaisille tulevan mieleen, kun he ajattelevat Suomea. Kansalle presidentin olisi mielestäni hyvä olla ohjaaja ja valmentaja, joka ottaa kantaa ja keskustelee siitä, miten me tavoitteemme saavutamme. Itse tavoitteistahan ei ehdokkailla ole koskaan selkeää ristiriitaa ollutkaan, jos otetaan huomioon useimmat Suomelle realistiset vaihtoehdot. Mutta ne syyt:

1. Ensimmäinen syy äänestyspäätökselle on se, että Pekka on henkilö joka kannustaa keskusteluun, kuunteluun, neuvotteluihin ja tasavertaisuuteen mielipidekysymyksissä. Hän ei vain puhu tästä, vaan välittää tätä kuvaa koko olemuksellaan. Hän ei piiloudu asiantuntijuutensa taakse, vaan uskaltaa rehellisesti kysyä, mitä mieltä muut ovat. Hänen kokemuksensa neuvotttelemisesta ja yhteisen tahdon löytämisen taidosta välittyy sekä vaaliväittelyistä, että tilaisuuksista ja puheista, joita hän on pitänyt. En ala edes analysoida niitä, koska ennenkaikkea kyse on tunteesta. Ja jos joku sen minussa sellaisen, se riittää.
2. Toinen syy on se, että olen jo nähnyt tarpeeksi sitä, mihin talousajattelu meidät vie. Enkä usko enää yhdenkään talouskriisin ratkeavan talousasiantuntijuudella. Siinä pelissä on tähänkin asti voitettu vain lisäaikaa ja vaihdeltu häviäjien ja voittajien paikkoja. Me tarvitsemme kuitenkin työntekoa, yhteistyötä ja kaikille ihmisille omat paikkansa tässä yhteiskunnassa. Yksikään ihminen ei tarvitse enempää masennuslääkkeitä, kiusaamista tai kilpailutusta. Uskon, että se raja on jo saavutettu, mitä sillä tiellä kohtuullisin menetyksin voidaan saavuttaa. Tästä eteenpäin alkaa tappioiden hinta kasvaa rajusti.
3. Kolmas syy on suvaitsevaisuus. Ja nyt jos mieleen tulee ulkomaalaiset, niin odotahan hetki. Kukaan ehdokkaista ei ole ollut rajoja sulkemassa eikä nyt ole kyse avustusmiljoonistakaan. Vaan suvaitsevaisuudesta meillä Suomessa. Se, miten kohtelemme toisiamme ja miten me tulemme toimeen niin kotona ja töissä kuin vapaa-ajallakin, ovat tärkeitä asioita. Siis miten suomalainen kohtaa suomalaisen, miten me keskustelemme keskenämme ja miten me veisimme yhteistä projektiamme, omaa yhteiskuntaamme, eteenpäin. En haluaisi nähdä enää vastakkainasetteluja, mustavalkoisia vaihtoehtoja tai pelkkiä stereotyyppejä. Vaan ihmisiä kohtaamassa toisia ihmisiä. Niin, minua voi kai kutsua idealistiksikin, mutta se ei tee unelmastani sen huonompaa.

Onhan niitä muitakin syitä, mutta jos tämän syvemmälle menen, alkaa löytyä jo paljon hyviä syitä myös Niinistön äänestämiselle. Ja sitten tämä blogi olisikin jo kirja. Sitä on pakko keskittyä siihen, mikä on minusta tärkeää nyt, tässä hetkessä ja tässä elämänvaiheessa. Ja annan luvan itselleni joskus muulloin, toisessa hetkessä, olla vaikka kokonaan toista mieltä, jos näen sen tärkeäksi. Sitä kun kehittyy ja kasvaa väistämättä vuorovaikutuksessa muiden kanssa ja aina joskus voi jotain antaa oppimastaan takaisin. Mutta sillä tavalla tulee meidän jokaisen panos tämän meidän yhteisömme kasvattamiseen ja jalostamiseen.

Kiitos siis kaikille myös niistä muista, mutta yhtä arvokkaista, mielipiteistä! Koska kävi miten kävi, mikään ei katoa ja projektimme jatkuu.