Kevätlukukausi alussa ja aika keskittyä... kaikkeen?

En tarkalleen tiedä miten suuressa roolissa koulutodistuksissa oleva "kaikkien aineiden keskiarvo" on tänä päivänä yleisesti jatkokoulutuspaikkaa tai työpaikkaa hakiessa. Itse rekrytoin alalle, jossa sillä ei ole suurta painoarvoa, joten en ole ihan varma. Ainakin joulun aikaan ja kesälomien alussa tuntuu melko monella, etenkin vanhemmalla sukulaisella ja perhetuttavalla, olevan päällimmäisenä kysymys "No millainen todistus tuli?". Siinä sitten nuori parhaansa mukaan yrittää kiteyttää melko laajan kysymyksen mahdollisimman helposti ja keskustelu alkaa - ja usein päättyykin - keskiarvoon.

Suurin osa ihmisistä ei ole kaikessa hyviä. Ei ainakaan ilman melkoisia ponnistuksia. Ihmiselle on luontaista, että mieltymykset, lahjakkuudet ja sitä kautta osaaminenkin, keskittyy tietyille alueille. Joku on musiikillisesti lahjakas, toinen matemaattisesti, eikä kumpikaan näistä ole toistaan arvokkaampi asia. Tulevaisuuden kaikki kuitenkin rakentavat sen ympärille, mitä haluavat tehdä ja mitä parhaiten osaavat. Voisi kysyä, että onko keskustelu keskiarvosta siis edes tarpeen? Sen lisäksi, että se harvasta on edes mukavaa. Koska vaikka sen taakse on helppo peittää esimerkiksi heikko ruotsin numero, niin ei siitä puhuminen kyllä kannusta niilläkään alueilla, joissa menestyy hyvin. Koko mahtavasta kasvamisen ja osaamisen kehittymisen prosessista tulee vain latteaa keskiarvoa.

Ehkä olisikin parempi kysyä, että "Mikä oli paras numerosi?". Tästä keskustelua on myös jo paljon helpompi jatkaa. Kysyjälle jatkokysymyksiä tulee mieleen yleensä heti ja vastaajankin on helpompaa kertoa jostain, mistä itse pitää. Lisäksi keskustelu vahvuuksista on omiaan tukemaan itsetuntoa. Ja hyvä itsetunto on äärimmäisen tarpeen etenkin niillä heikoilla alueilla työskentelyssä! Mitä sitä turhaan keskittyä siihen, mikä ei suju ja mikä ei tunnu hyvältä? Pääasia, että perustiedot ja -taidot asioiden kohdalla saavuttaa. Kiitettävä ei saa olla tavoite kaikessa. Me olemme erilaisia ja siinä on meidän suurin arvomme. Siis huippuarvoissa, ei keskiarvossa.