Olen kirjoitellut aikaisemminkin joillain alueilla Suomessa esiintyvästä vaikenemisen kulttuurista. Siitä, kun ensin itse vaiettu vaikeat asiat ja opetettu myös lapset vaikenemaan niistä. Tietyistä jutuista - sotamuistot, perheväkivalta, alkoholismi, ja niin edelleen - ei ole hyvä puhua. Niistä vaietaan joko siksi, että kokemus on itselle liian rankka tai siksi, että puhuminen toisi ongelmia suhteessa muuhun yhteisöön.
Mutta vaikenemiseen liittyy vahvasti myös vaientaminen. Vastapuolta pelotellaan tai häntä alistetaan. Hänen ihmisarvoaan loukkaamalla ja asettamalla itsensä toisen yläpuolelle, saadaan toinen vaikenemaan pelottelijalle vaikeasta asiasta. Vaintaminen on aina vallankäyttöä, joka tapahtuu valta-asemaa väärinkäyttämällä; vetoamalla esimiesasemaan, hankittuun tai saatuun auktoriteettiin tai uskonnollisesti perusteltuun oikeutukseen. Usein viestit ovat piiloviestejä, koska suoraan sanottuna asia ratkeaisi käräjillä uhatun eduksi. Tämä usein kulttuurissa piilossa esiintyvä ilmiö on etenkin meillä Suomessa vielä paikoin vahva. Me olemme oppineet myös sietämään sitä ja monesti sitä ei edes itse huomaa, vaikka joissain ympäristöisä se on jokapäiväistä.
Tällaista edustaa esimerkiksi Vesa-Matti Saarakkalan mielipidekirjoitus Pohjalaisessa 6.2. Kirjoitus on selkeä vastine sille, että tietty ryhmä ihmisiä ilmaisi vapaasti halunsa ja toiveensa. Ikäänkuin vaalisalaisuus olisi demokraattisessa yhteiskunnassa jokin velvollisuus. Sehän on oikeus, jonka voi käyttää tai jättää käyttämättä! Kirjoituksessa käytetään perinteisiä aseita antamalla rivien välistä ymmärtää, millaista niin sanottu "kulttuuriväki" on. Kirjoituksesta paistaa läpi katkeruus ja pettymys ja omaan suurempaan oikeutukseen usko ja sen koettelemus - joka kirjoittajan kohdalla onkin tapahtunut varmaan useasti viime aikoina. Tämä on hieno kohta elämässä. Yleensä tällaisesta asetelmasta kuin missä kirjoittaja on, alkavat silmät todella aueta ja elämä näyttäytyä monimuotoisempana. Toivottavasti Vesa-Matti ammentaa tämän hetken voiman käyttöönsä, eikä entistä vahvemmin lukkiudu vankilaansa.
Ihmistä voi todella koskettaa vain positiivisen kautta. Muuttaa ihmistä ei voi, mutta kun koskettaa syvältä ja rakastaen, ihminen muuttuu itse. Haluaa muuttua. Tosin lopputulosta ei voi ulkoa kontrolloida. Ja se aiheuttaa pelkoa, usein jopa niin paljon, että siksi päädytään vaikuttamaan muihin pelon kautta. Mutta kuten kasvatuksessa yleensä, voi vaan antaa esimerkin ja uskoa tekojen voimaan. Ja se on usein enemmän kuin tarpeeksi, kunhan se tapahtuu tasa-arvoisesti ja kunnioittaen. Jokaisella on oikeus tulla rakastetuksi, elää tasa-arvoista elämää, saada ilmaista itseään sellaisena kuin on ja uskoa hyvää muista. Tämän puolesta haluan taistella ja kutsua teidätkin taistelemaan. Mutta ei pelolla ja voimalla, vaan ilon ja keskinäisen kunnioituksen kautta.
No comments:
Post a Comment