Syrjäytyä... Mistä?

Asioiden muuttuminen konkreetisiksi on aina ollut itselläni kokonaisvaltaisen ymmärtämisen kannalta tärkeää. Äskettäin taas yksi asia - tällä kertaa syrjäytyminen - näytti yhtäkkiä itsestään taas aivan uuden puolen kokonaan jonkin toisen, konkreetisemman, asian kautta. Ilmiö näyttäytyi minulle aivan erilaisena kuin se esimerkiksi suomalaisen median kautta on tähän asti näyttäytynyt. Paljon syvempänä ja laajempana.

Video Red Road to Sobriety kertoo Amerikan intiaanien alkoholismin voittamisen ongelmista. Keskeinen kysymys lienee, että mihin alkoholismista - tai mistä tahansa riippuvuudesta - voi parantua tilanteessa, jossa sen tilalle ei ole mitään. Kun kokonainen kulttuuri, oman identiteetin perusta, on tuhottu. Ilmiöhän on meillä Suomessakin tuttu. Kun vertaa alkoholin kulutusta henkeä kohti vaikkapa Koskenkorvan tehtaan sijaintimaakunnassa ja Lapissa, johtaa Lappi melkein kaksinkertaisella määrällä. Ja saamelaisethan ovat kokeneet meillä saman järjestelmällisen kulttuurin tuhoamisen kuin intiaanit Amerikassa. Pohjois-Suomen ja Lapin päihdeongelmat ja syrjäytyminen ovat olleet meillä usein lehdissäkin, mutta harva kysyy mediassa, mistä se johtuu. Vastaukseksi tarjotaan työttömyyttä, mutta riittääkö pelkkä työ integroimaan ihmisen yhteiskuntaan ja parantamaan hänet kokonaisvaltaisesti?

Avain ymmärtämiseen oli itselläni eräässä Francis Joyn esitelmässä vilahtanut lause:

" ...health or wholeness is more than the mere absence of disease. It is the conscious touching of the kingdom within which God has planted, and it is living the affirmation that 'I AM me'."

Hyvin vapaasti käännettynä siis "...terveys ja eheys ei ole vain sairauden (riippuvuuden) puuttumista, vaan tietoista oman henkisyyden koskettamista ja kokemuksen elämistä siitä, että 'minä olen minä'." Yhteyttä omiin juuriin, perinteisiin ja oman paikan löytämiseen yhteiskunnassa ja elämässä. Itsensä ymmärtämistä ja kokemusta siitä, että on osa ympäröivää maailmaa. Niin, riittääkö työ? Vai onko työttömyys ja laajempi pysähtyneisyys, kuten alkoholismikin, vain oire jonkin muun asian puuttumisesta?

Riippuvuudet - tupakka, alkoholi, shoppailu, pelit, kulutusidentiteetit ja muut pakotiet - ovat yhä tavallisempia muillakin kuin alkuperäiskansoilla. Heillä kulttuuriset muutokset ympäri maapallon ovat olleet rajumpia ja siksi ehkä oireetkin näkyvämpiä. Mutta pitäisikö "syrjäytymisen ehkäisyn" sijaan miettiä integraation tavoitetta, kohdetta? Omalla kohdallani mikä tahansa työ, asunto ja jokin tuontiuskonto eivät todellakaan olisi riittävät asiat yhteisöllisyyden ja yhteyden kokemukseen ja oman elämänsä hallinnan tunteeseen. Syrjäytymisen vastakohdassa (integraatiossa?) pitää olla kaikki meidän inhimilliset ulottuvuutemme fyysistä, psyykkisistä ja henkisistä näkökulmista. Se on jotain mihin pitää olla kasvanut, eikä sitä kai voi antaa. Ellen muistaisi ja olisi kokenut sitä, mitä me olemme, en usko, että voisin edes yrittää määritellä sitä, mitä minä olen? Paitsi ehkä tukahduttamalla koko oman itseni kaipuun minusta? Täyttämällä tyhjän tilan hakemalla koko ajan lisää... jotain...