Vapauteen kasvaminen

Ystäväni kertoi minulle, että vanhetessaan pitäisi levetä. Lisäsi toki heti tarkennuksen, että mielellään mieleltään, ei vain syömällä.

Olen samaa mieltä kahdesta syystä. Ensinnäkin se tekee asiat elämässä helpommiksi ja toisekseen, siten on yleensä hauskempaa. Kun ikää ja itsevarmuutta tulee, eikä tarvitse enää ihmetellä kaikkea sitä monimutkaisuutta, mitä nuoruuden kasvuun liittyy ja jää aikaa paljon muulle. Siis tarkoitan sitä, kun voi jo maantiellä hidastaa ja päästää takanakiirehtijät ohi ilman että se tuntuu kakkoseksi jäämiseltä. Tai kun voi kuunnella musiikkia ilman, että mietit mitä se kertoo sinusta etenkin, jos joku näkee sinut kuuntelemassa sitä. Tai kun voi keskustella homon kanssa pelkäämättä, että se tarttuu. Tai kun voi pukea lapsensa päivähoitoon likaisissa farkuissa häpeämättä itseään ja selittelemättä sitä aamulla hoitajille. Siitä noin suurinpiirtein alkaa mielestäni vapaus.

Tätähän ei toki haluta kenenkään kokevan. Maantiellä on ajateltava, että jos sinulla olisi nopeampi auto, sinä voisit olla jotain eivätkä nokavat mersukuskit ohittelisi noin vain. Musiikkivalintasi on kerrottava jotain sinusta, että samalla voisit kuluttaa sen genren ympärille rakennettua tuotesirkusta vaatteineen, fanituotteineen, tapahtumineen ja elämäntapaostoksineen. Sinun on kyettävä tekemään ero itsesi ja muiden välille siten, että se näkyy myös ulkoisesti - etteivät epäilisi sinun kuuluvan niihin toisiin. Päivähoitoon lapsella on oltava vähintään 100€ maksava, mieluiten JokuTex -puku joka tietenkin vaihdetaan uuteen värin haalistuttua kahden pesun jälkeen, koska muuten olet huono vanhempi.

Mielemme toimii hyvin tällaisessa ympäristössä. Kaikki tarvikkeet ja työkalut itsensä toteuttamiseen saa marketin hyllyiltä. Mitä nyt erikoisemmin erottuvan on omassa viiteryhmässään vähän paneuduttava kuluttajaympäristön saloihin, että voi nousta oman ryhmänsä hierarkiassa. Muuten kuitenkin kaikki on aika yksinkertaista. Mutta kaikki tämä lisää stressiä, estää mielen vapaan toiminnan ja pakottaa miettimään kaikkea ulkoa käsin. Stressin ja pahoinvoinnin tullessa, paikataan sitä menetelmin, joihin on jo opittu; kiillotetaan ulkokuorta ja kuvitellaan, että ongelmat johtuvat siitä, etten vielä ole tarpeeksi hyvä, koska ei tunnu hyvältä sisällä. Vaikka mieli toimii näennäisen hyvin ja vaivattomasti, ei se kuitenkaan voi hyvin.

Tänään ihmiset katsovat itseään liikaa ulkoa käsin, omaa sisintään kohdellaan kuin se olisi jokin meistä erillinen analyysin ja toimenpiteiden objekti. Diagnosoidaan pahoinvoinnille erilaisia nimiä, että voitaisiin ostaa niihin nimiin liittyviä kauppavalmisteita tai terapioita. Kokonaiset ammattikunnat tekevät miljardiluokan bisnestä sillä, että ihminen ei osaa pysähtyä, kuunnella sisintään ja tutustua itseensä. Mutta se kannattaisi. Sisältä käsin toimien on helpompi katsoa ulos, helpompi rakastaa ja helpompi tuntea yhteys muihin. Ilman stressiä tai paineita. Vapaana.

Mutta ehkä olisi parempi etten ystäväni kanssa enää keskustele tällaisia. Ei taida länsimaat kestää sitä työttömyyttä, mikä seuraisi siitä, että ihmiset tutustuisivat itseensä, ajattelisivat laajemmin ja keskittyisivät hyvinvointiinsa. Tai sitten meillä voisi jäädä enemmän aikaa olennaiseen...