Olen jo pitkän aikaa lataillut kirkollisvaalien vaalikoneen sivuja ja odotellut seurakuntani (Lapuan tuomiokirkkoseurakunta) ehdokkaiden ilmestymistä sinne. Vapaat esittelyt olen ehdokkaista lukenut, mutta pettymyksekseni vain muutama heistä on avannut keskeiset kantansa tarpeeksi kattavasti, että henkilökohtaisesti heitä tuntematta voisin valinnan tehdä. Suurimman osan kannat ovat erittäin yleisiä tai ne on kerrottu niin laveasti, että niistä on vaikea päätellä mitään.
Heli Karhumäki vastasi seurakunnan työntekijöiden ja muutaman vaaliasiamiehen puolesta paikallislehdessä (Lapuan Sanomat, 2.11.2010), miksi he päätyivät ratkaisuun, ettei vaalikonetta käytetä. Kysymykset kuten "Haluatko nostaa, laskea vai pitää samana kirkollisveron?" ja "Onko raamattu sinulle erehtymätöntä Jumalan sanaa, vertauskuvallista tekstiä vai hyviä elämänohjeita?" ovat liian vaikeita vastattavaksi. Olen samaa mieltä näiden seurakunnan työntekijöiden ja parin vaaliasiamiehen kanssa siitä, että monivalintakysymys on hankala, jos sitä halutaan tulkita kirjaimellisesti. Jokainen joutuu vastata kuitenkin näihin kysymyksiin itse hakiessaan vaalikoneelta tulosta, ja viimeistään siinä vaiheessa vaalikoneen käyttäjäkin ymmärtää, että kyse on siitä, mikä vastauksista on lähinnä oikeaa - ei siitä, että valinta olisi ehdoton totuus.
Vapaat esittelyt olivat erinomainen idea. Se johti kuitenkin omalla kohdallani tilanteeseen, jossa on edelleen muutama ehdokas jäljellä, joiden kesken valinta pitäisi tehdä. Kukaan heistä ei ole ottanut haluamallani tavalla kantaa kysymyksiin, jotka ovat minulle tärkeitä. Nuo esimerkinkin kysymykset (monien muidenkin vaalikoneen kysymysten lisäksi) ovat kuitenkin minulle henkilökohtaisesti tärkeitä ja vain muutama ehdokkaista on ottanut kantaa niihin esittelyissään. Vaihtoehdoksi siis jää alkaa soittelemaan ehdokkaita läpi? Minulla ei varmankaan siihen aika riitä ja epäilen, etteivät ehdokkaatkaan siitä ehkä pitäisi. Nyt sain siis rivien välistä ymmärtää, että ehkä minun ääntäni ei tarvita, ellen tarpeeksi henkilökohtaisesti ole valmis panostamaan omaehtoiseen salapoliisityöhön. Vai onko niin, että ei ehkä olisi kaikkien etu, jos näistä mielipiteistä ja kannoista puhuttaisiin julkisesti?
Kun vaalikone ei minunkaan mielestäni ole ainut oikea ratkaisu, vaan lisätietojen tekemistä varten tehty automatiikka, on selvää ettei se voi olla täydellinen. Niiltä osin kun se ei ole, olisi hedelmällisempää osallistua sen kehittämiseen kuin kieltäytyä sen käytöstä. Jotenkin seurakuntalaisia olisi seurakuntien työhön ja uskosta keskusteluun osallistettava. Seurakuntalaisiahan varten kirkko on olemassa, eikä vain seurakunnan työntekijöitä varten? Vai tehdäänkö valinta juuri siksi niin vaikeaksi, että kirkossa on liikaa jäseniä joiden osallistumisprosenttiin ei olla tyytyväisiä työntekijöiden keskuudessa?
Muistan raamatusta lauseen joka alkaa "Menkää ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni...". Se ei kuulunut "Istukaa ja odottakaa, että kansat tulevat luoksenne...". Itse en tarvitsisi yhtään vaikeusastetta lisää osallistua kirkolliseen toimintaan. Se on tämän päivän yhteiskunnan paineiden keskellä jo nyt tarpeeksi vaikeaa. Itse koen tärkeäksi mihin panostukseni esimerkiksi verojen muodossa käytetään ja pidän edustajien vaalia ehkä tärkeimpänä vaikutusmahdollisuutena. Mieluummin ottaisin vastaan liikaa informaatiota kuin liian vähän. Nyt jään epätietoisena pohtimaan ratkaisuani, koska kaikki minua kiinostava tieto ei ole saatavillani. Ehkä se äänestämättä jättäminen ja omien panostusten henkilökohtainen kontrollointi olisi sittenkin se paras vaihtoehto?
2 comments:
Mikä on yleensäkään syynä kirkkoon kuulumiseen? Kristinuskon perimmäiset opit ovat tottakai tärkeitä ja hyväksi millä mittapuulla mitattuna tahansa, mutta Valtakirkon jäsenyys vaatinee syyksi jotain muutakin?
En näe aivan riittäväksi syyksi sitä, että halutaan säilyttää mahdollisuus vaikuttaa kirkon suuntaan äänestämällä. Onko tässä jokin erityinen halu tukea Kirkkoa ja sen asemaa suomessa?
Jos katsotaan luterilaisuuden tunnustamisen sijaan halu vaikuttaa siksi, että kyseessä todella on hyvässä ja pahassa yhteiskuntaamme tiukasti kuuluva valtauskonto, voisi samalla perusteella liittyä aina kulloinkin vallalla olevaan suurimpaan puolueeseen omista näkemyksistä huolimatta. Voisihan siellä sitten vaikuttaa ja pyrkiä viemään puolueen kantoja enemmän omien ajatustensa suunteen.
En voi vastata muiden puolesta, mutta omasta puolestani halu vaikuttaa johtuu kirkon tiukasta sidoksesta kansalaisyhteiskuntaan. Jäsenyys tuo myös juridisia oikeuksia ja velvoitteita, jotka asettavat ihmisiä eriarvoiseen asemaan riippuen jäsenyydestä.
Siinä mielessä vertaus puoluepolitiikkaan ontuu, koska kokoomuslaisilla on samat kansalaisoikeudet kuin vasemistolaisilla. En myöskään yrittänyt vihjata, että ainut oikea ratkaisu olisi liittyä "suurimpaan puolueeseen", mutta niin kauan kuin lainsäädännöllisesti ihmisiä käsitellään erilaisilla tavoilla, on vähintäänkin kiinnostuneisuus mielestäni peruteltua. Tämän kansalaisyhteiskunnan jäsenyydestä kun ei noin vain eroon pääse - ja vaikka pääsisikin, on edessä jonkin muun yhteiskunnan lainsäädäntö.
Tämä kiinnostuneisuus on siis lähtökohtaisesti suomalaisuudesta johtuvaa, koska sidos yhteiskunnan lainsäädäntöön on hyvin vahva ja vaikka kirkoasta eroaisinkin, niin valtion "jäsen" olisin silti.
Post a Comment