Moderni shamanismi?

Minulle on tullut nyt useita kyselyitä siitä, miksi suurimmassa osassa blogejani on tunnisteena moderni shamanismi (modern shamanism). Ja mitä se tarkoittaa; olenko shamaani, harjoitanko shamanismia ja mitä se on ja mitä se moderni shamaani sitten tekee? Vastaus tunnisteelle löytyy ajatuskuviosta, jota hahmottelin joskus vuosia sitten.

Shamaani on suomalaisessa perinteessä on ollut henkilö, jolta on odotettu suhdetta ja vakaata suhtautumista hengellisiin ja henkisiin kysymyksiin. Mutta suurin ero esimerkiksi pappiin on siinä, että shamaanilta on odotettu vastauksia myös siihen, milloin laskea verkot, milloin kerätä porot ja miten vuoden kierto yhteisössä järjestetään sadon ja menestymisen varmistamiseksi. Aikana, jolloin "uskonto" ja koettu maailma eivät olleet eri asia, vaan yhtä ja samaa todellisuutta. Koska käsittelen itseäni ja ympäristöäni, ei porojen vaellusrytmi tai kalasäiden ennustaminen ole enää olennaista. Ainakaan ihmisille, joiden elämäntapa, ammatti ja elinympäristö ovat sellaisia kuin itselläni. Kuitenkin yhteiskunnassa on paljon asioita, joiden suhteen on nykyäänkin haettava oma asema ja tehtävä päätöksiä. Tästä tulee sana moderni. Koen olevani osa nykyaikaa yhteisössä, joka elää nykyaikaa. Ja koen, että vastausten, joita haen ja kysymysten, joita esitän on sovittava nykyaikaan.

Ensinnäkin blogini käsittelee pääasiassa ihmisenä kasvua, osittain toki myös yhteisöllistä kasvua ja yhdessä elämistä. Visiota siitä, mitä ihminen voi olla ja miksi hän voisi tulla. Miten saavuttaa tasapaino ja onnellisuus ja mikä on oma osa siinä kaikessa. Tähän liittyy väistämättä myös kysymyksiä, jotka liittyvät "näkymättömään tai selittämättömään maailmaan" - henkiseen ja hengelliseenkin puoleen. Voisi ajatella, että shamaani sanana saattaisi liittyä jopa henkisenä johtajana tai pappina toimimiseen, mutta en missään nimessä koe olevani julistaja tai edes ohjaaja. Hyvä shamaani on aina ollut ennen kaikkea hyvä kysymyksen asettaja. Suhteiden ja rajojen tulkitsija ja tasapainottaja. Hyvä shamaani tiesi mitä kysyä, miten kysyä ja mitä ylipäätään kannatti kysyä.

 
Kuten blogin otsikossa lukee, kyse on paljon oman itsensä yläpuolelle asettumisesta - itsensä ylittämisestä. Kysymysten asettamisesta enemmän kuin vastausten antamisesta. Oman elämän vision hakemisesta. Kysymyksiä siitä, mitä kohti pyrkiä, miten sinne pääsee ja onko se tavoittelemisen arvoista. Shamaani sanana kuvaa siis sitä, että saavuttaakseen tasapainon, on löydettävä suhde ja suhtautuminen tunnettuun, olemassaolevaan ja välittömästi koettavaan maailmaan, mutta myös siihen osaan maailmasta, jota emme kykene koskettamaan, selittämään tai kuvaamaan tieteen keinoin. Ollakseen tasapainossa ja onnellinen.

Kyse ei ole vaihtoehtoisesta uskomuksesta - saati uskonnosta - vaan kyse on ihmisyyden ja oman itsensä etsimisen ja löytämisen ilosta. Sulkematta kuitenkaan mitään mahdollisuuksia tai totuuksia pois - olemalla avoin. Ja itselle arvokasta se on etenkin silloin, kun voi esittää niitä kysymyksiä, joita monet hahmottelevat omassa mielessään. Kun voi jakaa ja helpottaa sitä taakkaa, mikä meillä kaikilla muodossa tai toisessa on. Taustalla ei ole totuutta, ei varmuutta eikä vastauksia. Kyse on puhtaasti ihmisenä kasvusta ja kehityksestä sekä siitä ilosta, joka niihin liittyy.