Kaikki puolueet ovat aloittaneet suuren vetäytymisen kärjessä Suomen uusi konservatismin nyrkki. Sen sijaan, että taistelusuunnitelmaa päivitettäisiin eteenpäin, ollaan vetäytymässä niistä etiikan ja yhteiskunnallisen kehityksen saavutuksista, joiden eteen Suomi on aikaisemmin sitoutunut.
Joskus taistelussa on viisasta vetäytyä. Silloin siihen kuitenkin aina liittyy suunnitelmallisuus ja välitavoitteet. Kun vetäytyminen tapahtuu paniikissa, muiden perässä juosten, ilman suunnitelmaa, on kyse pelosta ja pakokauhusta. Ei suunnitelmasta. Tuolloin on joukon edestä noustava ne, joilla on tarpeeksi tahtoa kirkastaa se päätavoite, mitä varten kentällä ollaan. Muistuttaa siitä, mikä on tärkeää. Muuten jätetään kaikki sattuman varaan.
Tärkeää ei ole montako ydinvoimalupaa myönnetään, montako laitosta lakkautetaan ja milloin. Tärkeää ei ole maahanmuuttajien määrä tai rajojen sulkeminen. Tärkeää ei ole se, missä olemme nyt, vaan se, mihin voimme päästä huomenna.
Oikeudenmukainen ja tasa-arvoinen yhteiskunta. Korkea koulutus ja tasavertaiset mahdollisudet. Järkevä pohja yrittämiselle ja työnteolle. Keskinäinen kunnioitus ja suvaitsevaisuus. Kestävä ja turvallinen pohja tulevaisuutta ajatellen. En usko, että Suomesta löytyisi ketään, joka ei edellisiä allekirjoittaisi haluavansa. Onko päätavoite vaan hukassa?
No comments:
Post a Comment