Seuraavista Suomen vaaleista verinen?

Suomen tasavallan presidentti Tarja Halonen puolusteli Suomen aseellista osallistumista Afganistanin sisäpolitiikkaan Yle Puheella 26.11.2010. Hänen mukaansa meidän on autettava siellä hädässä olevia ystäviämme. Afganistanin suurin ongelma on pääasiassa kriisi, jonka me länsimaat olemme aiheuttaneet valitsemalla sen maan asukkaiden joukosta länsimaihin positiivisimmin suhtautuvat ystävämme ja tukemalla heitä poliittisesti, taloudellisesti ja aseellisesti. Vain ja ainoastaan turvataksemme taloudelliset intressimme sekä varmistaaksemme puolueellisuuspolitiikkamme näkyvyyden. Meillähän on vuosikymmenten puhdistustyö idän vaikutuksesta menossa ja katumusharjoitukset ovat vielä pahasti kesken.

Tällä kommentilla Tarja Halonen - riippumattoman, puolueettoman ja itsenäisen Suomen presidenttinä - siis totesi, etttä on aivan asiallista valita ystävänsä toisen maan kansalaisista ja alkaa tukea heitä aseellisesti ja taloudellisesti. Ehkä jopa ampua joitain heidän vihollisiaan heidän puolestaan? Siitä ei ole hirveän pitkä aika, kun Georgiassa eräs kriisi eskaloitui vähän vastaavan järjestelyn seurauksena ja silloin keskustelu meillä oli hiukan erilaista. Kriisi osoitti myös sen, että puolustusmäärärahamme pitäisi sijoittaa jonnekin muualle kuin Afganistanin öljystä taistelemiseen.

Onko tässä taustalla se, että jotkut Suomessa jo nyt saavat taloudellista ja poliittista tukea maan rajojen ulkopuolelta? Eikö tätä voi julkisesti tuomita, koska tietää itse olevansa sen jälkeen syytettynä? Vai onko kyseessä vain se, että meillä on niin kova paine miellyttää länsimaita pitkän itähistoriamme jälkeen, että emme voi rehellisesti puhua asioista niinkuin ne ovat? Onko Suomen seuraavat vaalit sellaiset, joissa itse asiassa valitaan puolia maailmanpolitiikassa? Ja ketkä kaikki niihin vaaleihin osallistuvat? Millä aseilla?
Jorma Ollila, maabrändityöryhmän johtohahmo, totesi Suomella olevan erityisen hyvät edellytykset maailman kriisien ja ongelmien ratkaisussa. Tarkoittikohan Ollila työtämme Afganistanissa ja Somalian rannikolla? Puolueettoman välittäjän brändiämme olemme ainakin tuhoamassa perusteellisesti.

Yksityistämisen älyttömyys

Tiettyjä tukitoimia ja tehtäviä on viisainta ostaa markkinoilta, mutta en jaksa vieläkään uskoa, että terveydenhuollon tai koulutuksen kokonaisyksityistäminen olisi missään mielessä järkevää. Eräs mieltäni aina vaivannut ongelma liittyy George Lakoffin Political Mind -kirjassa esiin otettuun yhtälöön.

Kun tavallisessa markkinassa toimivan yrityksen ansaintalogiikka perustuu sille, että mitä enemmän tuotetta myydään, sen suurempi on voitto. Terveydenhuollon ja koulutuksen nykymarkkinassa yhtälö taas toimii siten, että mitä enemmän tuotetta myydään, sen suurempi on tappio.

Terveydenhuollon ja koulutuksen osalta ei ole vielä selkeää vaikuttavuustutkimusta olemassa, joten ansaintalogiikka menee niin, että mitä enemmän terveydenhuollon palveluita tai koulutusta tarvitaan, sen kalliimmaksi se ostajalle (valtio) tulee. Kaikkea mitataan kuitenkin vielä työn määrällä. Lisäksi välikäsien on saatava kakusta oma siivunsa. Niinpä yksityistäminen tekee kaikesta yksinkertaisesti kalliimpaa ja loppujen lopuksi päädymme aina tilanteeseen, jossa kustannukset nousevat. Sitten kun (taas) on taloudellisen laskukauden aika, on säästöjä saatava aikaan. Ne saadaan sillä, että valtio ostaa palveluita vähemmän, tai pysyäkseen markkinoilla, yksityistävä yritys tekee voiton sillä, mitä se jättää tuottamatta. Kansalaisen kannalta lopputulos on se, että hän jää ilman hoitoa ja koulutusta.

Tämän voi varmasti allekirjoittaa jokainen, joka on joutunut elämänsä aikana hakemaan esimerkiksi tapaturmaeläkettä. Vakuutusyhtiön lääkäreiden päätehtävä on yrittää kiistää tapaturman vaikutus työkyvyttömyyteen ja varmistaa vakuutusyhtiön voitto.

Ennen kuin meillä on olemassa todelliset vaikuttavuuteen perustuvat mittausjärjestelmät, johon yksityisen yrityksen palkkiot voidaan sitoa, on tätä turha edes miettiä. Silloinkin on toki pidetävä huoli siitä, että tavoitteena ei ole "sydän- ja verisuonitautien väheneminen" sillä väheneehän ne, kun lihansyönti kielletään lailla. Eri asia on, oliko se haluttu osatavoite...

Unnecessary deaths and diseases

Fortune wrote about Colony Collapse Disorder (CCD) a month ago, strange phenomenon that has caused massive bee-deaths all over the world. The cause for this phenomenon is still a mystery, but few things caught my eye in the article. First there is a theory about virus/fungus combination that kills the bees. Dr. Jennifer Sass points out that we also have to ask what is behind the epidemic. What weakens the bees so that the are left vulnerable to virus/fungus combination? Secondly the beekeeper Chris Charles described how his bees has been acting as if they were drunk. They were just hanging outside the hive and couldn't work anymore.

One theory is that pesticides are behind these problems. There's also been notes, studies and books of chemical's effects on health of humans. For example Marla Cone's Silent Snow: The Slow Poisoning of the Arctic. Chemicals has also been blamed of allergies, respiratory infections and even of ADHD and similiar attention disorders all over the world. Whatever the case is, there's one similiarity with bees' CCD and people today.

People are sick very often today. There's around 2-3 flu epidemics per year in Finland plus all stomach bugs. I remember my family living years without a single flu, but nowadays you can't live a year without. There's also this strange change in our behaviour. Today's people are less willing to aim high and strive hard for their goals. We give up easily and wait for government, corporates or just someone else to solve our problems. As if we'd lack personal power. We don't want to hear the negative stories anymore - entertainment and fast fullfilment of our needs are more important than the fact how they've been produced. We have attention disorders and allergies more than ever even though we have the best medical care and highest level of scientific knowledge available.

Well, not everything can be blamed on chemicals, but we've have enough of PCB's and DDT's. We could survive with less of them. What makes us the people lacking the power to take a stand for cleaner environment? What makes us like slaves, taking everything we're given even though it's dangerous to our health? What makes us just believe the "scientific studies", paid by the corporates whose interests are only in money we have, not in the wellbeing of ours?

Aselain kanssa loppu hyvin kaikki hyvin

Luin juuri Reserviläisen (7/2010) yhteenvedon uuden aselain tuomista muutoksista ja näin jälkeenpäin vähän ihmetyttää, mistä kohu oikein syntyi. Muutosten perusteella luvan hankkimisen ikäraja nousee, harrastuneisuudesta vaaditaan näyttöä ja käsiaseluvan hakijan on osoitettava vielä soveltuvuustestillä luvan oikeutus. Lisäksi lääkintähenkilöstölle tulee velvollisuus ilmoittaa potilastietojen ja tapaamisen perusteella havaitsemansa sopimaton henkilö viranomaisille ja luvan voimassaoloaikaa ei enää saa aluksi suoraan toistaiseksi voimassaolevana, vaan määräaikaisena 5 vuodeksi.

Erinomaisia muutoksia. Etenkin käsiaseiden tiukennetut vaatimukset ovat erittäin hyviä ja perusteltuja - metsästystä kun ei juuri käsiaseilla Suomessa saa muutenkaan harjoittaa. Ilmoitusvelvollisuus on mielestäni taas jo ihan kansalaisvelvollisuus, jos lupaprosessissa joku huomaa hakijan sopimattomaksi aseen haltijaksi. Harrastuneisuusvaatimus taas on aina ollut jollain tapaa mukana ja jo aikanaan, kun itse ensimmäistä lupaa hankin, se oli käytäntö. Enkä minä sitä mitenkään yksilönvapautta rajoittavana silloinkaan kokenut. Mitäpä minä virvelilläkään tekisin, ellen kalasta.

Ikärajojen nousu on erittäin hyvä asia. Onhan tieteellisestikin jo usein todettu epäherkistäminen, eli tappamiseen totuttaminen ollut aina suuri ongelma, joka näkyy mm. väkivaltatilastoissa. Esimerkiksi Jari Tiilikka totesi kirjassaan Kaupunkitaistelija 1 videopelien ja elokuvien väkivallan toimivan vain sotateollisuuden hyväksi tavallistaessaan tappamisen lasten ja nuorten keskuudessa. Tämän päivän sivistysvaltion tehtävä ei enää voi olla tappamiseen, tai kauniimmin sanottuna, sotaan kouluttaminen. Kyllähän ensin on opittava yhteiskunnassa monta muuta asiaa vastuunakantamisesta ja yhteiskuntakelpoisuudesta, ennenkuin on aika opetella se elämän nurja puoli. Toivon tietenkin, että sitä ei tarvitsisi koskaan opetella, mutta kun vastuuntunto ja ihmisarvot ovat ensin kohdallaan, on nuorelle aika vasta sitten puhua muusta.

Hyviä muutoksia ja ehdottomasti parempaan. Vaikka näillä ei koulusurmia tai muutakaan väkivaltarikollisuutta täysin estetä, niin ainakin yhä harvempi kasvaa tappamisen ja aseiden parissa. Se on ehdottomasti hyvä askel taas kohti lujempaa ja kestävämpää sivistysvaltiota.

Religion vs. literaligion

Lately I've been wondering a lot of motives behind the belief to literal printed word. This began with the "gay-discussion" in Finland and it's relation to religion. One after an other there's been marching on stage an seemingly endless line of people who read the bible literally.

After all, we all know the holy texts are printed and written by man. Even the contents has been voted for centuries in a different convents and meetings. I mean the words doesn't magically burn on paper as a result of divine mass performed on full moon nights. Voting of contents is not even a near to a divine method to me. I could argue about the law of our country to be of a divine source based on that statement.

For me the divinity has always been in the content that is studied through religion's structures and interpretation through the framework the content is presented - whether it be geographical or question of time the religion is born. Also the symbolic structures presented help to interpret the real message which is to me usually a lot more than the words itself. I mean word God consists of letter g, o and d and there is no grammatic rule to write g in capital if those three words just occur one after the other in certain order. The capital use of word comes from the deeper meaning behind the word.

I do not know what need it fills to follow the literal meaning which usually also includes taking the sentences out of their context. I do not understand what personal need it fills to try to fill the literal teachings of human written texts. I guess here's a lot of contemplation to be done by me.

Pikakurssi ihmisten (harhaan)johtamiseen - Quick steps to (mis)lead people

Briefly in english below...

Luin mielenkiintoisen teorian taikurien ja silmänkääntäjien käyttämän loitsusanan Acracadabra alkuperästä. Muutamissa kirjoissa asia on esitetty siten, että sanan alkuperä on lausahduksessa, joka kääntyy englanniksi kutakuinkin "I create as I speak". Eli hyvin vapaasti käännettynä "Luon sanoillani". Oli alkuperäteoria totta tai ei, niin tuo alkuperäksi väitetty lausahdus on kyllä hyvin totta. Ja siitä on esimerkkejä hyvin paljon psykologiasta politiikkaan nyky-yhteiskunnassamme.

Tämä jäi mieleen etenkin viimeisimmän kirjoitukseni vuoksi. Tämän päivän informaatioviidakko sisältää hyvin paljon luotuja illuusioita, joihin ihmiset alkavat uskomaan vain kuulleessaan ne tai lukiessaan niistä jossain. Mitään varsinaista informatiotulvaa meillä ei ole vieläkään, meillä on vain käsillämme enemmän erilaisia tulkintoja samoista asioista, jotka ovat olleet aina ihmiselle tärkeitä. Kun joku julkisuudessa sanoo, että "Timo Soinilla on suuri kannatus koska hän on älykäs" se varmasti kasvaa vain sillä, että joku varmasti uskoo henkilön olevan erittäin suosittu ja älykäs ja että näistä positiivisista asioista pääsee jotenkin osalliseksi liitymällä hänen edustamaansa asiaan. Toinen esimerkki vaikkapa psykologiasta, jossa puhutaan itseään toteuttavasta ennustuksesta. Kärjistetysti tämä toimii siten, että jos esimerkiksi opettaja haukkuu lapsen tyhmäksi, lapsi kokee kolauksen itsetunnossaan ja todennäköisesti uskoo auktoriteetin sanat. Hän ei tulevaisuudessa voi enää nauttiakaan opiskelusta, koska on mielestään tyhmä ja alkaa käyttäytymään kuin "tyhmiltä" odotetaan. Kolmantena esimerkkinä vaikkapa jätevesiasetus, josta nyt tappelevat myös ihmiset, jotka elävät taajamissa viemärien äärellä. Kun sanotaan, että asia on merkittävä, on yht'äkkiä kaikkien muodostettava kanta siitä, vaikkea asia heille kuuluisikaan. Ja vaikka asia kokonaisuuden huomioon ottaen ei ole edes yhteiskuntamme tärkeimpiin lukeutuvia. Neljänneksi tänään radiosta kuultu vanha väite, että on edullisempaa tukea kehitysmaiden asukkaita maassaan kuin tarjota heille paremmat elinolot muualla. Tässäkin unohtuu tietenkin se, että se ei enää olisi edullisempaa, jos sillä halutaan edes vähän vaikutusta yksilön asemaan.

Koko maailmamme on täynnä illuusioita, puolitotuuksia, väriteltyjä faktoja ja usein näihin keskusteluihin mukaan lähteminen on juuri se kaikkein halutuin, mutta tarpeettomin asia. Ihmisten on vaikea erottaa enää mikä todella on tärkeää, kun kaikki energia kulutetaan väittelyihin asioista, joilla ei ole yhteiskuntamme hyvinvoinnin kannalta mitään merkitystä. Tällaisella on myös valtaapitävien helppo ohjata suuria massoja. Valtahan ei edellytä älyä, kuten tämän päivän poliitikkoja seuraamalla voi huomata. Nykyään mediassa toimiminenkaan ei enää edellytä älykkyytä eikä minkäänlaista kriittiyyttä. Monet käyttävät hyväkseen tätä illuusioiden luomista sanoilla sekä Oliver Wendell Holmesin viisautta:

"Väittely tuo viisaat ja typerykset samalle tasolle - ja typerykset tietävät sen."

Kuka tahansa meistä voi luoda totuuksia ja johtaa ihmisiä sitä kautta. Ei tarvitse olla vakuuttavakaan, kunhan yleisö on oikea - tai sitä ylipäätään on. Ja mitä kritiikkittömämpää on yleisö, sen varmemmin kykenet luomaan todellisuuden vain sanoillasi. Ja kun ne uskotaan, niistä myös tulee totta ajan myötä. On siis hyvin tärkeää miettiä sitä, mikä on todella tärkeää itselle ja muille sen sijaan, että uppoutuu meille syötettyihin mielipidevaihtoehtoihin ja ruokkii ehkä juuri niitä virtoja, joita sisimmässään ei kannata. Sen vuoksi on erittäin hyvä, että on olemassa ihmisiä, kuten sinä; älykäs, kriittinen, pohdiskeleva ja perusteluja vaativa. Noilla avuilla pysyy ylensä selvillä siitä, kuka minä olen ja kenen asialla olen.

---

In English:

I read an interesting story about the origins of the word "Acracadabra". According to few writers it's origins are in words that translate as "I create as I speak". Don't know about the etymology theory, but the translation itself is very true and you see it happen every day in politics, psychology and everywhere else in our lives. This also relates very tightly to my last blog about knowing oneself and knowing what is important to oneself.

Today the media feeds us tons of illusions, half-truths and opinions which are usually marketed "as is" to us. Without any rationale. Once we believe these things, we also start to act as if they were true. For example politicians use this a lot. And once we believe their truth, its more likely that we vote the woman or man who is "more right" than the others. Very few of us asks the reasoning behind the statements and even less of us are capable in maintaining neutrality even if they know, the statemnets do not have any grounds to be true. Debate in media is also very compelling. We are presented unimportant and useless facts to argue of. Sometimes this seems like deliberately steering the focus out of the important things. For example media does this when they have no knowledge of what they are publishing and politicians use this when they don't know a thing about what they were asked an opinion for. Creating a debate of extremities, dualistic black-and-white -argumentation, eases the pressure to be intelligent, to know the subject you speak of. As Oliver Wendell Holmes said:

"Controversy equalizes fools and wise men - and the fools know it."

So anyone of us can lead people. Anyone of us can create illusions by stating them aloud and waiting for them to manifest. Once enough people believe what you said, it will be the truth in time. If you just work with your audience, instead of the subject, you'll get the results. This is why you also have to be very careful in what you say for you might create something you didn't want to. It is also very important to study and to get familiar with yourself. To learn to see behind the illusions and avoid supporting something you really deep within yourself wouldn't want to stand for. That is why it is very good to have people like you: Intelligent, considering, critical and patiently searching for reasoning behind the arguments. That way we learn best who we really are and what do we stand for.

What's important?

Today's society and it's structures are distracting people to see to the most important of all things. It's almost as if someone had planned this all to prevent the people from seeing to the core of things. We have pre-thought patterns we need to assimilate to our thinking and ladders we need to climb in order to be a full member of our societies. We have a media flow that is so enormous it's reverted into argue of extremities instead of understanding the core of discussion. We need to discuss of "blacks" and "whites" of everything media feeds us. As if it would be too hard to understand everything that's going on in today's society. Everything is just about right or wrong, the opposite ends, instead of really talking about the subject. However, I do trust the people in here - maybe this way it is easier for the media to sell their publications at the moment, but I trust this is not a long-lasting road.

Instead of jumping from subject to subject, taking a stand here and forming and black/white opinion there, there's one way that takes a man beyond this all. It is turning the gaze inside instead of outside. These structures, this ecstatic and compelling whirl of today's world has an option. Once we turn our focus inside ourselves, we start to make different kind of notices of our environment. One of the first questions is "What really matters to me?". And at first it causes a lot of anxiety and anguish. Everything seems to be wrong and everything seems so uncontrollable. But it is a good start. With that notification one starts to see through the veil of information flow. One starts to see to the core of things instead of just the extremities you are fed. But it is important to hold on to that question. What is really important?

Once you turn the focus into yourself, you also start to make notes of your own behavior. Why am I doing this? Why I think like this? Do I like this or not? One starts to familiarize oneself with the very being that makes us individuals. We are told today that too much individualism is bad and to be interested of oneself more than of other people is not accepted. That is bunch of crap. Once you start getting to know yourself, you also start to understand other people better. When you constantly ask questions about yourself, you also start to watch other people more carefully. First because you need a mirror to understand yourself but the interest is genuine, not abusive. And you also start to respect other people more because now you do know how hard it is to live free, without the boundaries and limits of pre-thought world. With that one usually develops greater empathy too.

You gain empathy, you gain understanding, you gain the ability to see through veil of distracting details, you begin to understand yourself and other people. And you gain freedom. Then, one day, you will be able to answer the question: "What do I really want?" And when you answer, you know the answer is genuine, because now you know yourself. Then you know, what really is important.

Kirkollisvaalien avoimuudesta ja vaalikoneesta

Olen jo pitkän aikaa lataillut kirkollisvaalien vaalikoneen sivuja ja odotellut seurakuntani (Lapuan tuomiokirkkoseurakunta) ehdokkaiden ilmestymistä sinne. Vapaat esittelyt olen ehdokkaista lukenut, mutta pettymyksekseni vain muutama heistä on avannut keskeiset kantansa tarpeeksi kattavasti, että henkilökohtaisesti heitä tuntematta voisin valinnan tehdä. Suurimman osan kannat ovat erittäin yleisiä tai ne on kerrottu niin laveasti, että niistä on vaikea päätellä mitään.

Heli Karhumäki vastasi seurakunnan työntekijöiden ja muutaman vaaliasiamiehen puolesta paikallislehdessä (Lapuan Sanomat, 2.11.2010), miksi he päätyivät ratkaisuun, ettei vaalikonetta käytetä. Kysymykset kuten "Haluatko nostaa, laskea vai pitää samana kirkollisveron?" ja "Onko raamattu sinulle erehtymätöntä Jumalan sanaa, vertauskuvallista tekstiä vai hyviä elämänohjeita?" ovat liian vaikeita vastattavaksi. Olen samaa mieltä näiden seurakunnan työntekijöiden ja parin vaaliasiamiehen kanssa siitä, että monivalintakysymys on hankala, jos sitä halutaan tulkita kirjaimellisesti. Jokainen joutuu vastata kuitenkin näihin kysymyksiin itse hakiessaan vaalikoneelta tulosta, ja viimeistään siinä vaiheessa vaalikoneen käyttäjäkin ymmärtää, että kyse on siitä, mikä vastauksista on lähinnä oikeaa - ei siitä, että valinta olisi ehdoton totuus.

Vapaat esittelyt olivat erinomainen idea. Se johti kuitenkin omalla kohdallani tilanteeseen, jossa on edelleen muutama ehdokas jäljellä, joiden kesken valinta pitäisi tehdä. Kukaan heistä ei ole ottanut haluamallani tavalla kantaa kysymyksiin, jotka ovat minulle tärkeitä. Nuo esimerkinkin kysymykset (monien muidenkin vaalikoneen kysymysten lisäksi) ovat kuitenkin minulle henkilökohtaisesti tärkeitä ja vain muutama ehdokkaista on ottanut kantaa niihin esittelyissään. Vaihtoehdoksi siis jää alkaa soittelemaan ehdokkaita läpi? Minulla ei varmankaan siihen aika riitä ja epäilen, etteivät ehdokkaatkaan siitä ehkä pitäisi. Nyt sain siis rivien välistä ymmärtää, että ehkä minun ääntäni ei tarvita, ellen tarpeeksi henkilökohtaisesti ole valmis panostamaan omaehtoiseen salapoliisityöhön. Vai onko niin, että ei ehkä olisi kaikkien etu, jos näistä mielipiteistä ja kannoista puhuttaisiin julkisesti?

Kun vaalikone ei minunkaan mielestäni ole ainut oikea ratkaisu, vaan lisätietojen tekemistä varten tehty automatiikka, on selvää ettei se voi olla täydellinen. Niiltä osin kun se ei ole, olisi hedelmällisempää osallistua sen kehittämiseen kuin kieltäytyä sen käytöstä. Jotenkin seurakuntalaisia olisi seurakuntien työhön ja uskosta keskusteluun osallistettava. Seurakuntalaisiahan varten kirkko on olemassa, eikä vain seurakunnan työntekijöitä varten? Vai tehdäänkö valinta juuri siksi niin vaikeaksi, että kirkossa on liikaa jäseniä joiden osallistumisprosenttiin ei olla tyytyväisiä työntekijöiden keskuudessa?

Muistan raamatusta lauseen joka alkaa "Menkää ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni...". Se ei kuulunut "Istukaa ja odottakaa, että kansat tulevat luoksenne...". Itse en tarvitsisi yhtään vaikeusastetta lisää osallistua kirkolliseen toimintaan. Se on tämän päivän yhteiskunnan paineiden keskellä jo nyt tarpeeksi vaikeaa. Itse koen tärkeäksi mihin panostukseni esimerkiksi verojen muodossa käytetään ja pidän edustajien vaalia ehkä tärkeimpänä vaikutusmahdollisuutena. Mieluummin ottaisin vastaan liikaa informaatiota kuin liian vähän. Nyt jään epätietoisena pohtimaan ratkaisuani, koska kaikki minua kiinostava tieto ei ole saatavillani. Ehkä se äänestämättä jättäminen ja omien panostusten henkilökohtainen kontrollointi olisi sittenkin se paras vaihtoehto?

Does "saving the world" really demand anything?

In today's discussion environmentalists and green party members are often seen as people who are restraining and limiting citizens' personal freedom and freedom of choice. This is exactly how the opposing groups or rival parties do want to present us. And it is very easy. You just have to ask "Do you wan to forbid nuclear power/private motoring/meat production/etc?" When the answer is yes, there's an individual who's working against our free will. Yes, our. Mine too.

My family hasn't dropped the meat eating to minimum, the use of private cars to a situations only when necessary and to save electricity where ever we can because someone told us to. We don't eat organic food because someone forbade the use of pesticides and fertilizers in the food we eat. We do those things because of the desire to breathe healthy air, to eat clean food and to preserve the healthy environment for the future generations. And I am actually getting something in here - not losing. 

It's always fun when people see me ordering meat or buying some far imported fruits and ask me that "Hey, I thought you were green?" Yes, I am, but do I look like a monk? If I'd believe the extreme asceticism would be the only choice, I'd be in a monastery. After all, I do have the freedom of choice. But the question presented to me is somehow twisted and the questioner reveals he hasn't given a thought to subject itself. The questioner has bought the image of ascetic hippies and grumpy, precocious, "know-it-all" teens without ever thinking that between black and white is a lot of grey. The question also makes me worried every time I hear it. It's because the individual who makes the question. Does he feel separated from nature? Does he think he's alone in this universe? Hasn't she ever had the possibility to feel the connectedness of everything? That makes me sad.  

I don't have to make sacrifices for nature. I just make the choices I came to see as right ones after a long thinking and studying. I'm getting something good done and I still do have the freedom to choose whatever I wish to. I don't want to put limits to anyone's life. I just hope we could win with the gray before we're really facing the black. There isn't a lot of white on this subject anymore and I hope to avoid the obligatory asceticism.