Seinäjoen vihreät saapastelevat Sinnemäen kanssa Karvasuolle tiistaina

(29.5.2010 Kirsi Haapamatti)

Työministeri Anni Sinnemäki (Vihr.) saapuuu tiistaina 1.6. Seinäjoelle osallistumaan Framilla järjestettävään tulevaisuusfoorumiin. Tilaisuuden jälkeen, iltapäivällä, Sinnemäki lähtee paikkakunnan vihreiden kanssa nyt kovin ajankohtaiselle Karvasuolle. Karvasuota uhkaa turvetuotantoalueeksi ottaminen, ja tähän uhkaan vihreät työministerin johdolla haluavat kohdistaa katseet.

"Vaikka Karvasuo saikin kaupunginhallitukselta aikalisän, on arvokkaan, luonnontilaisen suon kohtalo vielä sinetöimättä. Emme halua uhrata Karvasuota turvetuotannolle. Turpeenotto tuhoaisi suoluontoa, ja turpeenpoltto nopeuttaa ilmastonmuutosta. Olemme iloisia, että ministeri lähtee kanssamme tätä suota ihastelemaan. Kuulemme varmasti samalla myös hänen ajatuksiaan turpeenpolttoon ja soidensuojeluun liittyen" Henna Rantasaari Seinäjoen  vihreistä sanoo.

Yhteislähtö Karvasuolle tapahtuu tiistaina klo 15.30 henkilöautoilla Kaupungintalon ja poliisilaitoksen väliseltä parkkipaikalta. Retkue pysähtyy Peräseinäjoen tien varressa Karvasuon sille kohdalle, jota turpeenotto uhkaisi. Paikka on merkitty Suojele suota -banderollilla. Suolla kuullaan tietoa Karvasuon tilanteesta ja Sinnemäen ajatuksia aiheesta. 

Suolla piipahtamisen jälkeen kuljetaan vielä autoilla parin kilometrin päähän Sauralaksonmäen laavulle johtavan polun päähän, josta talsitaan laavulle. Samalla on tovi aikaa keskustella ministerin kanssa. 

Seinäjoen vihreät toivottaa kaikki aiheesta kiinnostuneet mukaan.

Lisätietoja tilaisuudesta: Seinäjoen Vihreät, Suoku Sirén p. 040 526 2892

Tietoa Karvasuosta: Etelä-Pohjanmaan Luonnonsuojeluyhdistys ry Hannu Tuomisto p. 040-5043236

Finland's ready! To be the 1st state in United States of Europe

A comment for (finnish) news about "grandmother-deportation":

http://areena.yle.fi/player/index.php?clip=1017933&language=fi

How come we always come back to the personal responsibility? No matter if it's politics or religion, no one's ready to carry the responsibility of personal opinions. Top of Finnish politicians were ready to act when there was a change to make personal statements. Now when the statements should manifest into action, no one's ready to step up.

What do we do with a bunch of a gallup-steered and insecure kids crying for mom when something should be done? Well, I could replace them with a dozen of Romanian beggars, at least they have the balls to put themselves into fire and do what they have to do. These "professional-politicians" are just after the easy way out.

Any change to be adopted by an organization that does what it promises? Any change to start ESE from here? At least Greek's had the benefits, we're just heading to nowhere...

"Dad, did bad christian kill our fairies?"

The death of our nature religions, disappearing of spirits, fairies and elves, is usually linked on christianity arriving to Scandinavia. We know by today that church actually did get it's hands wet on innocent blood time and time again when trying to teach us the manners of  so-called civilized men. But I think the violence would've not been enough to change our minds. To get us to abandon the harmony and balance with nature, pursuing the pure energy and the search of our very being. And replace it with the search of some strange "truth" and superstitious dogmas without a proven ground.

The real reason we made our choice was the dark side that christians brought with them. The foreign land's luxuries, the power, new supernatural teachings and the earthly miracles were the thing we eventually fell into. With the example of ruling elite, top down to common people. It was just convenient that there was also a savior nearby. But the reason to abandon our gods were in ourselves.

In most of the nature religions there is a concept of unity. The connectedness of all. In such concept, lying to yourself would be impossible. The christianity offered us a nice theoretical possibility to "sin" and still "be saved". The dogma was complicated enough to spend lifetimes on theorizing around it and never be ready. And this we have done. In nature religions the experience of balance and your own well-being would be instant. But you could've not lied to yourself - this was the hard part.

I think we were not ready for the nature religions yet.

Suomalaisen todellinen kuva?

Suomalaiset ovat uppiniskaisia, jääräpäisiä, tyytyväisiä vähään, kovia purnaamaan, mutta eivät kuitenkaan ole valmiita taistelemaan oikeuksiensa puolesta. Joku on jopa kutsunut meitä lampaiksi. Tänään kuunellessani Yle Puheelta kirjailija ja toimittaja Eija Wagerin haastattelua Italiasta Inkoosen, tuli lisää löylyä tuolle synkeälle suomaiskuvan kiukaalle.

Eija kertoi, että suomalaiset kuvittelevat meitä kehuttavan hyviksi ja esimerkillisiksi EU:ssa, kun noudatamme kaikkea EU:n sanelemaa politiikkaa hyvin kirjaimellisesti ja innokkaasti. Hän kuitenkin lisäsi, että todellisuudessa meitä pidetään vähän hölmöinä, kun tuhoamme niin nopeasti omaa kulttuuriperintöämme ja annamme periksi kaikessa.

Tuli mieleeni, että ehkä todellinen suomalainen ei olekaan tuo aluksi kuvailemani ihmistyyppi. Me olemme olleet aina innokkaita ja sitkeitä puurtajia, uskollisia asiallemme, mutta myös hyvin edistyksellisiä. Suomen asuttaneet muuttoaaltojen ihmiset ovat jo olleet rohkeita ja uudistusmielisiä tullessaan tänne pohjolaan. Se jos mikä on vaatinut paitsi rohkeutta, mutta myös ennakkoluulottomuutta ja kykyä sopeutua muutokseen. Suomalaisten Amerikan muuttoaalto kertoo myös tästä pioneerityöstä, mikä vaati rohkeutta ja mihin ajoi ehkä toivo paremmasta, mutta myös halu uudistua ja uudistaa. EU:ssa olemme olleet maamme koosta huolimatta hakemassa kansana jalansijaa ja vaikutusvaltaa sekä kehittämässä uutta järjestelmää muiden mukana. Joskus jopa edellä.

Ehkä me olemme uppiniskaisia ja jääräpäisiä - sitkeyttähän kaikki edellämainitut esimerkit vaativat. Mutta ehkä todellinen suomalainen on kuitenkin sisimmässään uudistumishaluinen, ennakkoluuloton ja rohkea. Ennen kaikkea olemme osoittaneet erinomaista kykyä kehittyä ja kulkea muutoksen mukana ja joskus sen edellä. Ehkä todellinen suomalainen ei olekaan lammas, vaan edistyksellinen, sitkeä ja rohkea pioneeri. Ennakkoluuloton  uudistaja, joka kuitenkin sisällään uskoo enemmän itseensä kuin julkisuuskuvamme antaisi ymmärtää.

Puoluedemokratia umpikujassa?

Jos haluat puolustaa luonnonmukaisuutta ja luontoarvoja, joudut arveluttavaan tilanteeseen ryhmässäsi puolustaessasi kansallista puolustuskykyä ja koko kansan asevelvollisutta. Jos haluat puhua vahvasti jälkimmäisen puolesta, sinuun suhtaudutaan omiesi joukossa kummeksuen, jos kannatat samalla globalisaatiota ja tiivistä kansainvälistä yhteistyötä. Jos haluat etsiä kaikista edellisistä kompromissiä, on mielipiteidesi kuitenkin oltava tietynlaisia tulonjakopolitiikkaan ja markkinatalouteen littyen. Jos se taas nousee kynnykysymykseksi sinulle, jäävät ensimmäiset arvot viimeisen varjoon.

Joudut valitsemaan vision kokonaisesta yhteiskunnasta valmiiden visioiden pohjalta. Silti mielipiteesi on syytä sisältää jokin visio, sillä kannattaessasi ns. ”yhden asian puoluetta” on äänesi käytetty vain siihen asiaan. Nämä visiot ovat kuitenkin hyvin pitkälle gallupien ja mielipidemittausten mukaan eläviä ja painottuvia ja aina kun tuntuu löytyneen se oikea, tarkennetaan ja mukaudutaan. Samassa kaikki tärkeät päätökset ovat ikään kuin sivuasia – miten kansalainen todella voisi muka vaikuttaa niihin asioihin, jotka esim. Kreikassa ovat tilanteen nyt kärjistäneet talouskriisiin. Tai että kansalainen voisi oikeasti vaikuttaa siihen, tuetaanko hölmöilyyn syyllistynyttä maata lisäämällä oman maan velkataakkaa. Etujärjestösi valitsemalla ajat vain visiosi mukaisen yhteiskunnan etua ja ongelmien ilmaantuessa syytät muita, koska linjasi on kärsinyt kompromisseista. Kenenkään ei tarvitse kantaa vastuuta.

Kansalaisten vaikutusmahdollisuudet perusturvallisuuden ja tarpeiden osalta häivytetään värikkäiden mielipidemittausten muokkaamien visioiden ja totuuksien alle. Miten voisin muka päättää reumasairaalan säilyttämisestä, koska se ei ole oikeastaan kenenkään asia ja on kuitenkin samalla vähän kaikkien asia. Etujärjestöissä on turvauduttava lobbaukseen, vaihtokauppoihin ja hyvä veli –järjestelmiin yksittäisten asioiden ajamisessa. Kansalainen hämmentyy eri etujärjestöjen kilpaa todistellessa, miten huonoksi osoittautunut ratkaisu olikin jonkin toisen järjestön syy.

Miten suuri se äänestysprosentti olikaan viime vaaleissa?…