Voihan vapaamuurari!

Nimilistoja, logoja, epämääräisiä ohjelmia, outoja perinteitä ja paljon tuntematonta. Ehkä eniten juuri tuota viimeistä. Kuka kuuluu mihinkin ja mitähän ihmettä ne siellä oikein tekevät? Ja koskeeko se minua? Tämä kai on se kohun ydin. Onko jossain yhteisö, jonka olemassaolosta en tiedä ja se tekee jotain, mikä vaikuttaa minuun? Ja koska en tiedä sen olemassaolosta, en ehkä voi vaikuttaa sen tekemisiin?

Eniten minua pelottavat ne ihmiset, jotka ei kuulu yhtään mihinkään. Onneksi ihmisillä on lähes aina harrastuksia tai muita asioita, jotka tuottavat yhteenkuuluvuuden tunteita. Olivat ne sitten aatteellisia, harrastuksia, työn ympärillä tai vaikka vaan yhteistä tekemistä naapuruston kesken. Yksi asia, mikä on nostettu taas esiin, on tällaisten ryhmien vaikutus päätöksentekoon. Rikoksen tunnusmerkkien täyttyminen on aina toki eri asia, mutta yhtä lailla niitä "hyvä-veli/sisko" -päätöksiä syntyy yhtiöiden hallituksissa, virkamiesten työryhmissä, pubien tiskillä, sosiaalisessa mediassa, kirjallisuuspiireissä, sulkapallotreeneissä ja joogamatolla ennen harjoituksen alkua. Osa näistä ryhmistä on jopa lakisääteisiä, osa ei. Osa virallisia, osa täysin epävirallisia, osa lähes abstrakteja, eivätkä ryhmän jäsenetkään ehkä miellä kuuluvansa sellaiseen. Sosiologeilla on monta tarinaa erilaisten sisäryhmien vaikutuksesta ihmisten päätöksentekoon, vaikka ryhmä olisi niinkin löysä ja määrittelemätön kuin kansalaisuus, ammatti tai poliittinen kanta. Ja ihmisen yhteenliittymisen tarpeen toteuttamisen kieltäminen on aika sama kuin kieltäisi hengittämisen.

Onko tässä kohussa loppujen lopuksi kyse vaan siitä, että nyt yhteen ryhmään on helppo kohdistaa kaikki tuntemattoman pelko? Ja unohtaa se fakta, että tässä ei ole edes promillea kaikista niistä yhteisöistä, ryhmistä ja kytköksistä, jotka voivat JOSKUS vaikuttaa JONKUN minua koskevaan päätöksentekoon JOSSAIN? Eikä kaikkia niitä ryhmiä voi edes luetteloida. Ja osa niistä on oikeasti tavoitteiltaan ja tarkoituksiltaan vielä kyseenalaisempia. Tuottaako joku epämääräinen ja puutteellinen nimilista jostain pienestä organisaatiosta vaan meille niin ihanan hallinnan tunteen, että tästä on siksi kiva puhua? Ikäänkuin me tämän julkitulon jälkeen nyt muka hallitsisimme omaa elämäämme ja sitä koskevaa päätöksentekoa paremmin kuin eilen?

Kannattaa muistaa, että se on vain tunne. Ja keskittyä ehkä enemmän muiden tekemisten sijaan siihen, mitä itse haluaa edustaa, viedä eteenpäin ja tehdä. Ja liittyä vapaasti, kun siltä tuntuu. Samalla ehkä tarjoaa vaihtoehdon sille, mitä itse ei niin hyvänä pidä. Hyökkäämättä tai tuomitsematta.