Yritys tuottaa esim. IT-asiantuntijapalveluita. Mitä
vähintään tarvitaan on a) myyjä, joka myy tekijän b) tekijä, joka tekee työn
josta laskutetaan. Ne voivat olla sama henkilö, mutta silloin on varauduttava
siihen, että palkkaa nostetaan vaan siltä puolelta kuukaudelta, kun tekijä
tekee työtä, josta voi laskuttaa.
Hyvä myyjä maksaa noin 3500 euroa. Sivukuluineen 5000 euroa
+ auto, kilometrit, matkakulut ym. mitä hän tarvitsee suhatessaan ympäri Suomea
(junalippu SJK-HKI 100€ / suunta…). Palkkapäivänä matkalaskuineen menot voivat
helposti olla siis 6000€. Hyvä tekijä maksaa saman verran. Tekijä ei tarvitse
matkalippuja niin paljon, mutta työkalut on oltava. Tietokoneet, järjestelmät,
niiden päivitykset ja kaikki maksavat helposti kuukaudessa myyjän matkalippujen
verran. Tilavuokra, siivous, vesi, sähkö, postipalvelut, ym. toimistolle on
noin 500€ / kk. Menot siis 12 500€/kk.
Hinta tällaisilla palveluilla on noin 85€/h Seinäjoella.
Tuosta 85 eurosta alvia on pari kymppiä. 65 € tunnista jää siis yritykselle,
jos oletetaan, että laskutus, tilitoimistopalvelut ja kirjanpito on täysin
ilmaista vuosi-ilmoituksineen ja tilintarkastajineen. Tunteja pitää siis tehdä
kuukaudessa 192,3h, että menot on katettu. Kuinka monen TES:issä tämä on
normaali työaika? Todellisuudessa siis paiskitaan ylitöitä. Myyjä taas ei voi
kääriä hihoja, koska hänen on myytävä 12500 eurolla palveluita joka kuukausi.
Noh, yhden työntekijän tehollinen työaika on todellisuudessa
noin 5h per päivä. Kuukaudessa siis noin 100 tuntia. Eli realistisen matikan
mukaan työntekijöitä pitää olla 2, mutta menot ovatkin sitten jo 18 500 € / kk.
Myyjän on siis tehtävä kauppoja vuodessa 222 000€:lla. Kaksikymmentä tuhatta
euroa JOKA IKINEN KUUKAUSI tai ei ole ansainnut palkkaansa.
Okei, nostetaan tuntihintaa, mutta kauanko sitä voi tehdä,
ettei myyminen ole mahdotonta? Moniko teistä korjauttaa tietokoneensa
liikkeessä, jossa tekijä veloittaa 153€/h, että voisi tehdä vain normaalia
työaikaa? Tai pahimmassa tapauksessa tekee ylitöitä, tulee sairaana töihin,
joutuu työterveydessä pitkän sairastelun tuloksena kalliisiin kokeisiin,
erikoislääkäreille ja pitkälle sairaslomalle, josta työantaja maksaa
omavastuuna puolen kuun palkan. Okei, KELA palauttaa noin 75% työterveyskuluista,
mutta kalliiden tutkimusten ja hoitojen jälkeen tuo 25% on todennäköisesti
tuhansia euroja ottaen huomioon lisäksi sen, että se työterveyspalvelu ei ole
mikään yhteiskunnan tuotos vaan yrittäjän ostama palvelu. Menetetyn työajan,
laskutuksen ja lisäkulujen ansiosta myyjän kuukauden myyntitavoite juuri
tuplaantui ja sairastavan kollega tekee tupladuunin, onneksi olkoon!
Noh, jos palvelu maksaa satasen tunti, on kuukausipalkkaa
paineita nostaa. Tietenkin, että palveluita on varaa käyttää. Mutta myyjän
myyntitavoitteestahan 90% on palkkakuluja? Eli myyntitavoite nousee, jos menot
nousee. Olisihan se tietysti kiva, jos palvelut maksaisivat vähemmän – ehkä
vähempi palkkaakin riittäisi. Mutta palveluiden tuntihinnan lasku ei onnistu,
koska palkat – jatkuvasti nousevat sellaiset – on maksettava. Niistä ei usein
voi edes keskustella.
Mielenkiintoista matematiikkaa – johtopäätösten vetäminen
onkin sitten jo politiikkaa…
