Nyt sekin on nähty. Yläkoulun oppilas juoksee sisään opettajanhuoneesen kommandopipo päässään naamiotuneena ja esittää uhkauksensa. Lyhyen ajan sisällä jo toinen lähiympäristön henkeen ja terveyteen kohdistuva uhkaus Lapuan yläkoululla. Mielenkiintoista nähdä minkä verran julkisuutta asia saa. Mutta vielä enemmän kiinnostaa, millaista julkisuutta asia tulee saamaan ja miten sitä etenkin paikallisesti käsitellään.
Täällähän on totuttu puhumaan, että nämä ovat kaupunkien ongelmia. Siis isojen. Eihän meidän pitäjässä, kaikkihan täällä tuntevat toisensa ja hyvin on turvallista ja yhteisöllistä. Moniin, etenkin lastensuojelullisiin ongelmiin puututaan liian myöhään ja ennaltaehkäisyn sijaan keskitytään jälkeenpäin selittelyyn. Ei välttämättä edes korjaaviin toimenpiteisiin, vaan asian pois selittämiseen. En mollaa sitä työtä tekeviä tai heidän ammattitaitoaan. Lapualla varsinkin sen puolen resurssit ovat tiukassa.
Mutta epäilen, että yksi suuri syy tähän reaktiivisuuteen on juuri tuo ylläoleva kuvitelma, että ei meillä. Ei täällä maalla. Meillähän on kaikki niin paljon paremmin kuin kaupungeissa. Siis isommissa. Ja kun jotain tapahtuu, etsitään vain syy siihen, miten tapahtunut itse asiassa ei ollut sitä, miltä se näytti. Toivottavasti tämä ei seuraa vain selittelyyn poikien leikeistä tai huumorista. Asia on sen verran vakava. Toivottavasti otamme vastuun tapahtuneesta ja mietimme miten se ehkäistään. Ja että ainakin asian taustalla olevat ongelmat otetaan vihdoin esille ja hoidetaan. Kuten kaikissa jäsenistään huolehtivissa yhteisöissä.
