I have a problem. Our horse has been suffering because of the problems with her hooves few years now. They're so bad we're forced to to think the final decision. Said straight: To kill her because we can't help her. This makes me feel very sad. Not only because of the death of a fine and otherwise very healthy and capable horse, but because of the knowledge we the people have lost.
The only answers Ive got so far are from the doctors who just tell me what I know already. "She can't walk because there isn't enough hoof left to support the feet." Thanks, paid hundreds of euros for these diagnoses. I get the same results by watching her in the fields. Some say it's too moist for the hoof, some say it's too dry. Some say it's the vitamins. But all of them has only painkillers to offer. Some has offered opinions about shoeing style but getting there will give you only one answer. "I'm a doctor, I can't shoe a horse."
People who know the breed has only one answer. "Sell it." Today the only thing we can do is to toss the broken toy away and go to shop for the new one. No one knows anymore what to do when you face problems outside the product safety codes. Throw it away, sell it, and get a new one.
What I need is a man or woman who've had to face the similar problem. Someone who has had to figure out the answer. Someone whose life has been dependent on finding the solution and who has worked his of her way even the halfway the solution. I do not need more marketing about the better toys. Our generations has only the markets. Not real knowledge.
No one really knows anymore what to do when you can't go to shop for the new toy. We've become stupid. Even the study of our history focuses to explain most of the odd and strange things with primitive beliefs and religions. No one cares to watch more closely, see deeper under our own expectations. And how could they? Because they have the supermarkets.
And I found out to be the slave of the same game.
Monday, August 8, 2011
Wednesday, August 3, 2011
"Etelä-Pohjanmaalla kuuluu kuulua kirkkoon"
Seinäjoen Sanomat (nro.31, 3.8.2011) kirjoittaa kirkosta eroavista. Seinäjoella on pahuus päässyt valloilleen ja kaikkiaan 666 henkilöä on eronnut kirkosta viime vuonna. Jep, täsmää. Pedon lukuhan se on ja uskoaksemme heinäsirkat ovat jo tulossa.
Noh, se lapsellisesta sarkasmista. Mutta huumorilla ei voinut ottaa Seinäjoen seurakunnan viestintäjohtajan, Leena Hautalan, viestiä siitä, että kirkosta eroaminen on tehty jo liian helpoksi. En tiedä mihin Leena viittaa, mutta tuntuu uskomattomalta, että vapaaehtoisjärjestöistä ja uskonnollisista yhteisöistä eroaminen pitäisi olla vaikeaa. Mikäli järjestö ei kykene pitämään jäseniään muuten kuin tekemällä eroamisesta vaikeaa, puhutaan käsittääkseni jo joidenkin perusoikeuksien loukkaamisesta? Toisaalta kertonee kaiken yhteisön tasosta ja hengestä, jos eroamista vaikeuttamalla kaunistetaan verotulot ja jäsentilastot.
Kirkkoon kuuluminen pitäisi olla paljon vaikempaa nykyään. En ymmärrä, miksi kerran ripille päässyt ja kolmet häät ja avioerot viettänyt ihminen, jolle usko ei merkitse mitään, voi kuulua kirkkoon? Näitä on pohjoismaissa viimeisimmän ruotsalaistutkimuksen mukaan melkein 80%. Kirkosta eroaminen pitäisi tehdä mielestäni vieläkin helpommaksi: Jos kaveri ottaa yhteyttä vain häiden lähestyessä, kirkkoherra voisi kai lähettää kyselykirjeen, että mitä ihmettä herra kyseisen järjestön jäsenlistoilla tekee...
Noh, se lapsellisesta sarkasmista. Mutta huumorilla ei voinut ottaa Seinäjoen seurakunnan viestintäjohtajan, Leena Hautalan, viestiä siitä, että kirkosta eroaminen on tehty jo liian helpoksi. En tiedä mihin Leena viittaa, mutta tuntuu uskomattomalta, että vapaaehtoisjärjestöistä ja uskonnollisista yhteisöistä eroaminen pitäisi olla vaikeaa. Mikäli järjestö ei kykene pitämään jäseniään muuten kuin tekemällä eroamisesta vaikeaa, puhutaan käsittääkseni jo joidenkin perusoikeuksien loukkaamisesta? Toisaalta kertonee kaiken yhteisön tasosta ja hengestä, jos eroamista vaikeuttamalla kaunistetaan verotulot ja jäsentilastot.
Kirkkoon kuuluminen pitäisi olla paljon vaikempaa nykyään. En ymmärrä, miksi kerran ripille päässyt ja kolmet häät ja avioerot viettänyt ihminen, jolle usko ei merkitse mitään, voi kuulua kirkkoon? Näitä on pohjoismaissa viimeisimmän ruotsalaistutkimuksen mukaan melkein 80%. Kirkosta eroaminen pitäisi tehdä mielestäni vieläkin helpommaksi: Jos kaveri ottaa yhteyttä vain häiden lähestyessä, kirkkoherra voisi kai lähettää kyselykirjeen, että mitä ihmettä herra kyseisen järjestön jäsenlistoilla tekee...
Yksilön vastuu - vai sittenkin yhteiskunnan?
Katselin tänään pitkästä aikaa televisiota ja Ajankohtaista kakkosta. Eräänä aiheena oli nuorten syrjäytyminen kotiinsa. Ulla Nordin (Vamos -projekti) puhuessa nuorten syrjäytymisestä, hän käytti niitä kielikuvia ja retoriikkaa, joka antaa mielestäni jokaiselle liikaa tulkinnanvapautta todellisista ongelmien syistä.
Hänen mukaansa nuorten syrjäytyminen johtuu siitä, että "nuorilla on kovat paineet suoriutua ja kaikki nuoret eivät kestä sitä". Onko ongelma kuitenkaan nuorten sietokyvyssä, vaiko siinä, että paineet ovat a) todellisia ja että b) kaikki eivät voi suoriutua niistä vaatimuksista, joita nykyinen kilpailutusyhteiskunta heille asettaa?
Ja onko syy nettiriippuvuuteen se, että Internetissä voi olla vahingollisia yhteisöjä tarjolle yhteiskunnan sijaan. Vai onko ongelma todella se, että yhteiskunta ei tarjoa yhteisöä, johon samaistua ja sitoutua?
Retoriikka voi viedä harhaan, ellei osaa lukea rivien välistä. Ikävä kyllä tällainen "kaikille sopiva" puhetyyli ei koskaan anna vastausta mihinkään, vaan jättää kuulijalle aina mahdollisuuden perustella kuulemansa omista näkökulmistaan. Mitä ne ikinä ovatkaan.
Hänen mukaansa nuorten syrjäytyminen johtuu siitä, että "nuorilla on kovat paineet suoriutua ja kaikki nuoret eivät kestä sitä". Onko ongelma kuitenkaan nuorten sietokyvyssä, vaiko siinä, että paineet ovat a) todellisia ja että b) kaikki eivät voi suoriutua niistä vaatimuksista, joita nykyinen kilpailutusyhteiskunta heille asettaa?
Ja onko syy nettiriippuvuuteen se, että Internetissä voi olla vahingollisia yhteisöjä tarjolle yhteiskunnan sijaan. Vai onko ongelma todella se, että yhteiskunta ei tarjoa yhteisöä, johon samaistua ja sitoutua?
Retoriikka voi viedä harhaan, ellei osaa lukea rivien välistä. Ikävä kyllä tällainen "kaikille sopiva" puhetyyli ei koskaan anna vastausta mihinkään, vaan jättää kuulijalle aina mahdollisuuden perustella kuulemansa omista näkökulmistaan. Mitä ne ikinä ovatkaan.
Subscribe to:
Comments (Atom)